Petri Kuljuntausta: Extreme-taiteesta ja rihmastoitumisesta<\/h1>\n\n\u00a017.4.2007<\/h3>\n<\/h5>\nFilosofi Gilles Deleuzen ilmaisua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni todellisuus on rihmastoitunut (vrt. Deleuze & Guattari 1976), ja t\u00e4m\u00e4 ajattelumalli heijastuu my\u00f6s kirjastani \u00c4\u00e4nen eXtreme (Like 2006). Taiteen kentt\u00e4 on muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti sitten 1960-luvun ja avantgarden. Aikamme digitaalinen taide, sen toimijoiden ajatusmaailmat ja digitaalisen taiteen taustalla piilev\u00e4t kiinnostuksen kohteet ovat monisyiset ja lonkeroituvat eri el\u00e4m\u00e4nalueille \u2013 ajatukset ja toimintamallit rihmastoituvat niin tieteeseen, eri taiteenalueille kuin arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4nkin.<\/h5>\n\u00c4\u00e4nen eXtremess\u00e4 keskityn tarkastelemaan sit\u00e4, mit\u00e4 auditiivisessa taiteessa on tapahtunut avantgarden j\u00e4lkeen. Kuten kirjani johdannossa tuon esiin, kirjani tarjoaa n\u00e4k\u00f6kulman aiheeseen extreme-taiteen k\u00e4sitteen kautta ymm\u00e4rrettyn\u00e4. Tarkastelen uudelle aikakaudelle ominaisia taiteenilmi\u00f6it\u00e4 uuden k\u00e4sitteen kautta, koska n\u00e4kemykselle on syyns\u00e4 ja uskon sen avaavan uusia ajatusratoja aikamme taiteen ymm\u00e4rt\u00e4miseen. K\u00e4sittelen seuraavaksi kirjani taustalla vaikuttaneita ajatuksia, joita kuvaan k\u00e4sitteill\u00e4 extreme, extremen rihmastot ja extreme-taide.<\/h5>\nMit\u00e4 on extreme? Kuten kirjassani tuon lyhyesti esiin (s. 9-11), sana extremus on alkujaan latinasta l\u00e4ht\u00f6isin oleva spatiaalisuuteen viittaava k\u00e4site, jonka merkityksi\u00e4 ovat muun muassa ‘uloimmainen’,’kauimpana keskustasta’ ja ‘viimeisin’. Voisimme verrata extremuksen mallia muinaiseen muurien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n kaupunkiin. Muurin sis\u00e4ll\u00e4 olevat ihmiset tiet\u00e4v\u00e4t varsin hyvin, mit\u00e4 kaupungissa tapahtuu, mutta tiet\u00e4mys muurin ulkopuolisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on ep\u00e4varmaa. Extremen k\u00e4sitteeseen sis\u00e4ltyy n\u00e4in ollen ajatus keskustasta ja keskustan ymp\u00e4rill\u00e4 olevasta tilasta.<\/h5>\nMit\u00e4 ovat extremen rihmastot? Vuonna 1976 Gilles Deleuze ja F\u00e9lix Guattari nostivat filosofisen keskustelun piiriss\u00e4 esiin k\u00e4sitteen rhizome eli rihmasto (Deleuze & Guattari 1976). T\u00e4m\u00e4n moneuksien logiikan mukaan prosessit ovat ennakoimattomia liikkeit\u00e4. Toisin kuin Deleuzen ajattelussa, extremen rihmastomallissani l\u00e4ht\u00f6kohtana on keskusta, josta kohde tai ilmi\u00f6 verkostoituu ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Jos keski\u00f6ss\u00e4 on digitaalitaiteilija, h\u00e4n lonkeroituu el\u00e4m\u00e4npiiriins\u00e4 ja kulttuuriinsa, imee itseens\u00e4 vaikutteita ja toimintatapoja kuin musta aukko materiaa. H\u00e4nen toimintansa verkostoituu erilaisiin ulottuvuuksiin, ja toimintojen yhteyksist\u00e4 muodostuu rakenteeltaan kompleksinen ja vaikeasti tavoitettava rihmasto.<\/h5>\nJotta ensinn\u00e4kin voisin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aikamme taiteen kent\u00e4lt\u00e4 digitaalisen musiikin ja \u00e4\u00e4nitaiteen tekij\u00e4t, minun on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 rihmastoituneen ilmi\u00f6n j\u00e4ljille ja seurattava sen lonkeroita. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 huomioni kohdistuu v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille ja erilaisten \u00e4\u00e4nellisten ilmaisumuotojen \u00e4\u00e4relle. T\u00e4h\u00e4n tarkastelutapaani on siis yksinkertainen ja suoraan todellisuudesta per\u00e4isin oleva syy: taiteellinen toiminta on monimutkaistunut, eik\u00e4 perinteinen yksisuuntainen \u2013 yhden taidelajin jatkumon \u2013 tarkastelu en\u00e4\u00e4 kerro ilmi\u00f6ist\u00e4 koko totuutta. Esimerkiksi perinteisten s\u00e4velt\u00e4j\u00e4yhdistysten j\u00e4senist\u00f6n toimintaulottuvuuksien tarkastelu kertoisi meille hyvin v\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 todellisuudesta, jossa digitaalimusiikin s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4t.<\/h5>\nExtremen ja extremen rihmaston ajattelumallilla haluan kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion juuri n\u00e4ihin meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iviin el\u00e4m\u00e4npiirien verkostoihin ja siihen, ett\u00e4 taiteellisen ilmi\u00f6n tai kohteen tarkastelun tulisi perustua moniulotteiseen tarkasteluun ja useisiin tarkastelulinjoihin. Taiteilijan toiminta rihmastoituu monin eri tavoin. Perinteisesti taiteilija on kyetty tunnistamaan esimerkiksi instrumentistaan (v\u00e4lineist\u00f6st\u00e4\u00e4n), mutta sekin aika on historiaa, sill\u00e4 aikamme taideinstrumentit eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 linjassa traditionaalisten kanssa. Digitaali- ja \u00e4\u00e4nitaiteilijoiden ty\u00f6v\u00e4lineet ulottuvat korkean teknologian (engl. high-tech) tuotteista matalan teknologian (engl. low-tech) romuelektroniikkaan. Lis\u00e4ksi rihmastoituminen johtaa niin tieteen kent\u00e4lle kuin el\u00e4v\u00e4\u00e4n ja arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4nkin. Koskaan aikaisemmin taiteilija ja h\u00e4nen toimintansa ei ole nykyisell\u00e4 tavalla kadonnut selke\u00e4lt\u00e4 “taiteen valtatielt\u00e4” \u2013 jollaisella moni haluaisi taiteen edelleen kulkevan \u2013 n\u00e4in kompleksiseen ryteikk\u00f6\u00f6n, jonka purkamisessa on tutkijoilla edess\u00e4\u00e4n haastetta kerrakseen. Taiteilijoiden rihmastoitunut ty\u00f6skentely osoittaa er\u00e4\u00e4nlaista renessanssi-ihmisen mentaliteetin paluuta siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 kulttuurimme pyrkii luomaan kuvaa tiukasta erikoistumisesta kaiken valttina.<\/h5>\nMit\u00e4 on extreme-taide? Extreme-taiteen ajattelumallia voidaan kuvata visuaalisesti ottamalla malliksi pallo ja ajattelemalla, ett\u00e4 pallon keski\u00f6ss\u00e4 el\u00e4mme meille tuttujen ilmi\u00f6iden keskell\u00e4 (mainstream), pallon keh\u00e4\u00e4 kohti edetess\u00e4mme kohtaamme uudehkoja ilmi\u00f6it\u00e4 ja pallon reunoilla t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin ilmi\u00f6ihin (extreme). Toisin sanoen extreme-mallin keski\u00f6ss\u00e4 ovat l\u00e4sn\u00e4 arjesta tutut ilmi\u00f6t ja \u00e4\u00e4rirajoilla kohtaamme esimerkiksi nanotaiteen. Pallon muotoon pohjautuva malli on kuitenkin liian yksinkertainen ja kankea kuvaamaan tyhjent\u00e4v\u00e4sti taiteen moniulotteisuutta. Sen t\u00e4hden ympyr\u00e4\u00e4n tulee sijoittaa my\u00f6s ne monimutkaisesti lonkeroituvat polut, joita extreme-ilmi\u00f6t j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t j\u00e4lkeens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 seikka huomioiden extreme-taide sijoittuu pallon uloimmille reuna-alueille ja sen rihmastot tunkeutuvat pallon tilassa eri suuntiin ja erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille. Extreme-taide on sellaista uutta taidetta, jossa on ajallemme tyypillist\u00e4 erityisyytt\u00e4 ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyytt\u00e4.<\/h5>\nExtremen ajattelumalliin kuuluu my\u00f6s muutoksen ajatus, sill\u00e4 ajan my\u00f6t\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4inenkin ilmi\u00f6 arkip\u00e4iv\u00e4istyy, imeytyy valtavirtaan ja mukautuu osaksi arkeamme. Tietyt extreme-ilmi\u00f6t sulautuvat valtakulttuuriin nopeammin, toiset hitaammin. Taiteilijan toimiminen uuden taiteen kent\u00e4ll\u00e4 ei tee h\u00e4nen teoksistaan viel\u00e4 extreme-taidetta, sill\u00e4 k\u00e4ytetty media itsess\u00e4\u00e4n ei tuota extreemi\u00e4 taidetta. Ollakseen extreemi\u00e4 teoksessa on oltava jotain erityist\u00e4, joka avaa esteettiselt\u00e4 ilmaisultaan tai teknisilt\u00e4 oivalluksiltaan ovia uusiin suuntiin. Ymm\u00e4rr\u00e4n asian my\u00f6s niin, ett\u00e4 konseptuaaliset \u00e4\u00e4ni- ja musiikkiteokset s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t extreemin piirteens\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, ja hiljaisuus voi olla taiteellisena ilmaisumuotona extreemi piirre (kunnes siit\u00e4kin tulee tyyli).<\/h5>\nExtreme on ajattelumalli, ei teoria. En halua arvottaa teoksia t\u00e4m\u00e4n mallin pohjalta vaan pyrin extreme-taiteen k\u00e4sitteen kautta kuvaamaan aikamme taiteelle ominaisia erityispiirteit\u00e4, \u00e4\u00e4neen pohjautuvan ilmaisun rihmastoitumista ja taiteilijoiden tutkivaa asennetta.<\/h5>\nKirjallisuutta<\/h5>\nDeleuze, Gilles & F\u00e9lix Guattari 1976. Rhizome. Paris: Minuit.<\/h5>\nKuljuntausta, Petri 2006. \u00c4\u00e4nen eXtreme. Helsinki: Like.<\/h5>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n
<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Petri Kuljuntausta: Extreme-taiteesta ja rihmastoitumisesta \u00a017.4.2007 Filosofi Gilles Deleuzen ilmaisua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni todellisuus on rihmastoitunut (vrt. Deleuze & Guattari 1976), ja t\u00e4m\u00e4 ajattelumalli heijastuu my\u00f6s kirjastani \u00c4\u00e4nen eXtreme (Like 2006). Taiteen kentt\u00e4 on muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti sitten 1960-luvun ja avantgarden. Aikamme digitaalinen taide, sen toimijoiden ajatusmaailmat ja digitaalisen taiteen taustalla piilev\u00e4t kiinnostuksen kohteet ovat monisyiset ja…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"spay_email":""},"yoast_head":"\n
Extreme-taiteesta - Petri Kuljuntausta<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/extreme-taiteesta\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"en_GB\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Extreme-taiteesta - Petri Kuljuntausta\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\" Petri Kuljuntausta: Extreme-taiteesta ja rihmastoitumisesta \u00a017.4.2007 Filosofi Gilles Deleuzen ilmaisua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni todellisuus on rihmastoitunut (vrt. Deleuze & Guattari 1976), ja t\u00e4m\u00e4 ajattelumalli heijastuu my\u00f6s kirjastani \u00c4\u00e4nen eXtreme (Like 2006). Taiteen kentt\u00e4 on muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti sitten 1960-luvun ja avantgarden. Aikamme digitaalinen taide, sen toimijoiden ajatusmaailmat ja digitaalisen taiteen taustalla piilev\u00e4t kiinnostuksen kohteet ovat monisyiset ja…\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/extreme-taiteesta\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Petri Kuljuntausta\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Written by\">\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"PK13425-OVH\">\n\t<meta name=\"twitter:label2\" content=\"Estimated reading time\">\n\t<meta name=\"twitter:data2\" content=\"4 minutes\">\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\/\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"http:\/\/kuljuntausta.com\/#website\",\"url\":\"http:\/\/kuljuntausta.com\/\",\"name\":\"Petri Kuljuntausta\",\"description\":\"\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":\"http:\/\/kuljuntausta.com\/?s={search_term_string}\",\"query-input\":\"required name=search_term_string\"}],\"inLanguage\":\"en-GB\"},{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/extreme-taiteesta\/#webpage\",\"url\":\"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/extreme-taiteesta\/\",\"name\":\"Extreme-taiteesta - Petri Kuljuntausta\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"http:\/\/kuljuntausta.com\/#website\"},\"datePublished\":\"2016-10-01T17:07:16+00:00\",\"dateModified\":\"2016-10-01T17:07:16+00:00\",\"inLanguage\":\"en-GB\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/extreme-taiteesta\/\"]}]}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/P7UaIW-3h","_links":{"self":[{"href":"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/203"}],"collection":[{"href":"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=203"}],"version-history":[{"count":1,"href":"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/203\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":204,"href":"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/203\/revisions\/204"}],"wp:attachment":[{"href":"http:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=203"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
\u00a017.4.2007<\/h3>\n<\/h5>\nFilosofi Gilles Deleuzen ilmaisua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni todellisuus on rihmastoitunut (vrt. Deleuze & Guattari 1976), ja t\u00e4m\u00e4 ajattelumalli heijastuu my\u00f6s kirjastani \u00c4\u00e4nen eXtreme (Like 2006). Taiteen kentt\u00e4 on muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti sitten 1960-luvun ja avantgarden. Aikamme digitaalinen taide, sen toimijoiden ajatusmaailmat ja digitaalisen taiteen taustalla piilev\u00e4t kiinnostuksen kohteet ovat monisyiset ja lonkeroituvat eri el\u00e4m\u00e4nalueille \u2013 ajatukset ja toimintamallit rihmastoituvat niin tieteeseen, eri taiteenalueille kuin arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4nkin.<\/h5>\n\u00c4\u00e4nen eXtremess\u00e4 keskityn tarkastelemaan sit\u00e4, mit\u00e4 auditiivisessa taiteessa on tapahtunut avantgarden j\u00e4lkeen. Kuten kirjani johdannossa tuon esiin, kirjani tarjoaa n\u00e4k\u00f6kulman aiheeseen extreme-taiteen k\u00e4sitteen kautta ymm\u00e4rrettyn\u00e4. Tarkastelen uudelle aikakaudelle ominaisia taiteenilmi\u00f6it\u00e4 uuden k\u00e4sitteen kautta, koska n\u00e4kemykselle on syyns\u00e4 ja uskon sen avaavan uusia ajatusratoja aikamme taiteen ymm\u00e4rt\u00e4miseen. K\u00e4sittelen seuraavaksi kirjani taustalla vaikuttaneita ajatuksia, joita kuvaan k\u00e4sitteill\u00e4 extreme, extremen rihmastot ja extreme-taide.<\/h5>\nMit\u00e4 on extreme? Kuten kirjassani tuon lyhyesti esiin (s. 9-11), sana extremus on alkujaan latinasta l\u00e4ht\u00f6isin oleva spatiaalisuuteen viittaava k\u00e4site, jonka merkityksi\u00e4 ovat muun muassa ‘uloimmainen’,’kauimpana keskustasta’ ja ‘viimeisin’. Voisimme verrata extremuksen mallia muinaiseen muurien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n kaupunkiin. Muurin sis\u00e4ll\u00e4 olevat ihmiset tiet\u00e4v\u00e4t varsin hyvin, mit\u00e4 kaupungissa tapahtuu, mutta tiet\u00e4mys muurin ulkopuolisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on ep\u00e4varmaa. Extremen k\u00e4sitteeseen sis\u00e4ltyy n\u00e4in ollen ajatus keskustasta ja keskustan ymp\u00e4rill\u00e4 olevasta tilasta.<\/h5>\nMit\u00e4 ovat extremen rihmastot? Vuonna 1976 Gilles Deleuze ja F\u00e9lix Guattari nostivat filosofisen keskustelun piiriss\u00e4 esiin k\u00e4sitteen rhizome eli rihmasto (Deleuze & Guattari 1976). T\u00e4m\u00e4n moneuksien logiikan mukaan prosessit ovat ennakoimattomia liikkeit\u00e4. Toisin kuin Deleuzen ajattelussa, extremen rihmastomallissani l\u00e4ht\u00f6kohtana on keskusta, josta kohde tai ilmi\u00f6 verkostoituu ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Jos keski\u00f6ss\u00e4 on digitaalitaiteilija, h\u00e4n lonkeroituu el\u00e4m\u00e4npiiriins\u00e4 ja kulttuuriinsa, imee itseens\u00e4 vaikutteita ja toimintatapoja kuin musta aukko materiaa. H\u00e4nen toimintansa verkostoituu erilaisiin ulottuvuuksiin, ja toimintojen yhteyksist\u00e4 muodostuu rakenteeltaan kompleksinen ja vaikeasti tavoitettava rihmasto.<\/h5>\nJotta ensinn\u00e4kin voisin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aikamme taiteen kent\u00e4lt\u00e4 digitaalisen musiikin ja \u00e4\u00e4nitaiteen tekij\u00e4t, minun on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 rihmastoituneen ilmi\u00f6n j\u00e4ljille ja seurattava sen lonkeroita. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 huomioni kohdistuu v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille ja erilaisten \u00e4\u00e4nellisten ilmaisumuotojen \u00e4\u00e4relle. T\u00e4h\u00e4n tarkastelutapaani on siis yksinkertainen ja suoraan todellisuudesta per\u00e4isin oleva syy: taiteellinen toiminta on monimutkaistunut, eik\u00e4 perinteinen yksisuuntainen \u2013 yhden taidelajin jatkumon \u2013 tarkastelu en\u00e4\u00e4 kerro ilmi\u00f6ist\u00e4 koko totuutta. Esimerkiksi perinteisten s\u00e4velt\u00e4j\u00e4yhdistysten j\u00e4senist\u00f6n toimintaulottuvuuksien tarkastelu kertoisi meille hyvin v\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 todellisuudesta, jossa digitaalimusiikin s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4t.<\/h5>\nExtremen ja extremen rihmaston ajattelumallilla haluan kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion juuri n\u00e4ihin meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iviin el\u00e4m\u00e4npiirien verkostoihin ja siihen, ett\u00e4 taiteellisen ilmi\u00f6n tai kohteen tarkastelun tulisi perustua moniulotteiseen tarkasteluun ja useisiin tarkastelulinjoihin. Taiteilijan toiminta rihmastoituu monin eri tavoin. Perinteisesti taiteilija on kyetty tunnistamaan esimerkiksi instrumentistaan (v\u00e4lineist\u00f6st\u00e4\u00e4n), mutta sekin aika on historiaa, sill\u00e4 aikamme taideinstrumentit eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 linjassa traditionaalisten kanssa. Digitaali- ja \u00e4\u00e4nitaiteilijoiden ty\u00f6v\u00e4lineet ulottuvat korkean teknologian (engl. high-tech) tuotteista matalan teknologian (engl. low-tech) romuelektroniikkaan. Lis\u00e4ksi rihmastoituminen johtaa niin tieteen kent\u00e4lle kuin el\u00e4v\u00e4\u00e4n ja arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4nkin. Koskaan aikaisemmin taiteilija ja h\u00e4nen toimintansa ei ole nykyisell\u00e4 tavalla kadonnut selke\u00e4lt\u00e4 “taiteen valtatielt\u00e4” \u2013 jollaisella moni haluaisi taiteen edelleen kulkevan \u2013 n\u00e4in kompleksiseen ryteikk\u00f6\u00f6n, jonka purkamisessa on tutkijoilla edess\u00e4\u00e4n haastetta kerrakseen. Taiteilijoiden rihmastoitunut ty\u00f6skentely osoittaa er\u00e4\u00e4nlaista renessanssi-ihmisen mentaliteetin paluuta siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 kulttuurimme pyrkii luomaan kuvaa tiukasta erikoistumisesta kaiken valttina.<\/h5>\nMit\u00e4 on extreme-taide? Extreme-taiteen ajattelumallia voidaan kuvata visuaalisesti ottamalla malliksi pallo ja ajattelemalla, ett\u00e4 pallon keski\u00f6ss\u00e4 el\u00e4mme meille tuttujen ilmi\u00f6iden keskell\u00e4 (mainstream), pallon keh\u00e4\u00e4 kohti edetess\u00e4mme kohtaamme uudehkoja ilmi\u00f6it\u00e4 ja pallon reunoilla t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin ilmi\u00f6ihin (extreme). Toisin sanoen extreme-mallin keski\u00f6ss\u00e4 ovat l\u00e4sn\u00e4 arjesta tutut ilmi\u00f6t ja \u00e4\u00e4rirajoilla kohtaamme esimerkiksi nanotaiteen. Pallon muotoon pohjautuva malli on kuitenkin liian yksinkertainen ja kankea kuvaamaan tyhjent\u00e4v\u00e4sti taiteen moniulotteisuutta. Sen t\u00e4hden ympyr\u00e4\u00e4n tulee sijoittaa my\u00f6s ne monimutkaisesti lonkeroituvat polut, joita extreme-ilmi\u00f6t j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t j\u00e4lkeens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 seikka huomioiden extreme-taide sijoittuu pallon uloimmille reuna-alueille ja sen rihmastot tunkeutuvat pallon tilassa eri suuntiin ja erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille. Extreme-taide on sellaista uutta taidetta, jossa on ajallemme tyypillist\u00e4 erityisyytt\u00e4 ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyytt\u00e4.<\/h5>\nExtremen ajattelumalliin kuuluu my\u00f6s muutoksen ajatus, sill\u00e4 ajan my\u00f6t\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4inenkin ilmi\u00f6 arkip\u00e4iv\u00e4istyy, imeytyy valtavirtaan ja mukautuu osaksi arkeamme. Tietyt extreme-ilmi\u00f6t sulautuvat valtakulttuuriin nopeammin, toiset hitaammin. Taiteilijan toimiminen uuden taiteen kent\u00e4ll\u00e4 ei tee h\u00e4nen teoksistaan viel\u00e4 extreme-taidetta, sill\u00e4 k\u00e4ytetty media itsess\u00e4\u00e4n ei tuota extreemi\u00e4 taidetta. Ollakseen extreemi\u00e4 teoksessa on oltava jotain erityist\u00e4, joka avaa esteettiselt\u00e4 ilmaisultaan tai teknisilt\u00e4 oivalluksiltaan ovia uusiin suuntiin. Ymm\u00e4rr\u00e4n asian my\u00f6s niin, ett\u00e4 konseptuaaliset \u00e4\u00e4ni- ja musiikkiteokset s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t extreemin piirteens\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, ja hiljaisuus voi olla taiteellisena ilmaisumuotona extreemi piirre (kunnes siit\u00e4kin tulee tyyli).<\/h5>\nExtreme on ajattelumalli, ei teoria. En halua arvottaa teoksia t\u00e4m\u00e4n mallin pohjalta vaan pyrin extreme-taiteen k\u00e4sitteen kautta kuvaamaan aikamme taiteelle ominaisia erityispiirteit\u00e4, \u00e4\u00e4neen pohjautuvan ilmaisun rihmastoitumista ja taiteilijoiden tutkivaa asennetta.<\/h5>\nKirjallisuutta<\/h5>\nDeleuze, Gilles & F\u00e9lix Guattari 1976. Rhizome. Paris: Minuit.<\/h5>\nKuljuntausta, Petri 2006. \u00c4\u00e4nen eXtreme. Helsinki: Like.<\/h5>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n
Filosofi Gilles Deleuzen ilmaisua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni todellisuus on rihmastoitunut (vrt. Deleuze & Guattari 1976), ja t\u00e4m\u00e4 ajattelumalli heijastuu my\u00f6s kirjastani \u00c4\u00e4nen eXtreme (Like 2006). Taiteen kentt\u00e4 on muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti sitten 1960-luvun ja avantgarden. Aikamme digitaalinen taide, sen toimijoiden ajatusmaailmat ja digitaalisen taiteen taustalla piilev\u00e4t kiinnostuksen kohteet ovat monisyiset ja lonkeroituvat eri el\u00e4m\u00e4nalueille \u2013 ajatukset ja toimintamallit rihmastoituvat niin tieteeseen, eri taiteenalueille kuin arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4nkin.<\/h5>\n\u00c4\u00e4nen eXtremess\u00e4 keskityn tarkastelemaan sit\u00e4, mit\u00e4 auditiivisessa taiteessa on tapahtunut avantgarden j\u00e4lkeen. Kuten kirjani johdannossa tuon esiin, kirjani tarjoaa n\u00e4k\u00f6kulman aiheeseen extreme-taiteen k\u00e4sitteen kautta ymm\u00e4rrettyn\u00e4. Tarkastelen uudelle aikakaudelle ominaisia taiteenilmi\u00f6it\u00e4 uuden k\u00e4sitteen kautta, koska n\u00e4kemykselle on syyns\u00e4 ja uskon sen avaavan uusia ajatusratoja aikamme taiteen ymm\u00e4rt\u00e4miseen. K\u00e4sittelen seuraavaksi kirjani taustalla vaikuttaneita ajatuksia, joita kuvaan k\u00e4sitteill\u00e4 extreme, extremen rihmastot ja extreme-taide.<\/h5>\nMit\u00e4 on extreme? Kuten kirjassani tuon lyhyesti esiin (s. 9-11), sana extremus on alkujaan latinasta l\u00e4ht\u00f6isin oleva spatiaalisuuteen viittaava k\u00e4site, jonka merkityksi\u00e4 ovat muun muassa ‘uloimmainen’,’kauimpana keskustasta’ ja ‘viimeisin’. Voisimme verrata extremuksen mallia muinaiseen muurien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n kaupunkiin. Muurin sis\u00e4ll\u00e4 olevat ihmiset tiet\u00e4v\u00e4t varsin hyvin, mit\u00e4 kaupungissa tapahtuu, mutta tiet\u00e4mys muurin ulkopuolisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on ep\u00e4varmaa. Extremen k\u00e4sitteeseen sis\u00e4ltyy n\u00e4in ollen ajatus keskustasta ja keskustan ymp\u00e4rill\u00e4 olevasta tilasta.<\/h5>\nMit\u00e4 ovat extremen rihmastot? Vuonna 1976 Gilles Deleuze ja F\u00e9lix Guattari nostivat filosofisen keskustelun piiriss\u00e4 esiin k\u00e4sitteen rhizome eli rihmasto (Deleuze & Guattari 1976). T\u00e4m\u00e4n moneuksien logiikan mukaan prosessit ovat ennakoimattomia liikkeit\u00e4. Toisin kuin Deleuzen ajattelussa, extremen rihmastomallissani l\u00e4ht\u00f6kohtana on keskusta, josta kohde tai ilmi\u00f6 verkostoituu ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Jos keski\u00f6ss\u00e4 on digitaalitaiteilija, h\u00e4n lonkeroituu el\u00e4m\u00e4npiiriins\u00e4 ja kulttuuriinsa, imee itseens\u00e4 vaikutteita ja toimintatapoja kuin musta aukko materiaa. H\u00e4nen toimintansa verkostoituu erilaisiin ulottuvuuksiin, ja toimintojen yhteyksist\u00e4 muodostuu rakenteeltaan kompleksinen ja vaikeasti tavoitettava rihmasto.<\/h5>\nJotta ensinn\u00e4kin voisin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aikamme taiteen kent\u00e4lt\u00e4 digitaalisen musiikin ja \u00e4\u00e4nitaiteen tekij\u00e4t, minun on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 rihmastoituneen ilmi\u00f6n j\u00e4ljille ja seurattava sen lonkeroita. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 huomioni kohdistuu v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille ja erilaisten \u00e4\u00e4nellisten ilmaisumuotojen \u00e4\u00e4relle. T\u00e4h\u00e4n tarkastelutapaani on siis yksinkertainen ja suoraan todellisuudesta per\u00e4isin oleva syy: taiteellinen toiminta on monimutkaistunut, eik\u00e4 perinteinen yksisuuntainen \u2013 yhden taidelajin jatkumon \u2013 tarkastelu en\u00e4\u00e4 kerro ilmi\u00f6ist\u00e4 koko totuutta. Esimerkiksi perinteisten s\u00e4velt\u00e4j\u00e4yhdistysten j\u00e4senist\u00f6n toimintaulottuvuuksien tarkastelu kertoisi meille hyvin v\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 todellisuudesta, jossa digitaalimusiikin s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4t.<\/h5>\nExtremen ja extremen rihmaston ajattelumallilla haluan kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion juuri n\u00e4ihin meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iviin el\u00e4m\u00e4npiirien verkostoihin ja siihen, ett\u00e4 taiteellisen ilmi\u00f6n tai kohteen tarkastelun tulisi perustua moniulotteiseen tarkasteluun ja useisiin tarkastelulinjoihin. Taiteilijan toiminta rihmastoituu monin eri tavoin. Perinteisesti taiteilija on kyetty tunnistamaan esimerkiksi instrumentistaan (v\u00e4lineist\u00f6st\u00e4\u00e4n), mutta sekin aika on historiaa, sill\u00e4 aikamme taideinstrumentit eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 linjassa traditionaalisten kanssa. Digitaali- ja \u00e4\u00e4nitaiteilijoiden ty\u00f6v\u00e4lineet ulottuvat korkean teknologian (engl. high-tech) tuotteista matalan teknologian (engl. low-tech) romuelektroniikkaan. Lis\u00e4ksi rihmastoituminen johtaa niin tieteen kent\u00e4lle kuin el\u00e4v\u00e4\u00e4n ja arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4nkin. Koskaan aikaisemmin taiteilija ja h\u00e4nen toimintansa ei ole nykyisell\u00e4 tavalla kadonnut selke\u00e4lt\u00e4 “taiteen valtatielt\u00e4” \u2013 jollaisella moni haluaisi taiteen edelleen kulkevan \u2013 n\u00e4in kompleksiseen ryteikk\u00f6\u00f6n, jonka purkamisessa on tutkijoilla edess\u00e4\u00e4n haastetta kerrakseen. Taiteilijoiden rihmastoitunut ty\u00f6skentely osoittaa er\u00e4\u00e4nlaista renessanssi-ihmisen mentaliteetin paluuta siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 kulttuurimme pyrkii luomaan kuvaa tiukasta erikoistumisesta kaiken valttina.<\/h5>\nMit\u00e4 on extreme-taide? Extreme-taiteen ajattelumallia voidaan kuvata visuaalisesti ottamalla malliksi pallo ja ajattelemalla, ett\u00e4 pallon keski\u00f6ss\u00e4 el\u00e4mme meille tuttujen ilmi\u00f6iden keskell\u00e4 (mainstream), pallon keh\u00e4\u00e4 kohti edetess\u00e4mme kohtaamme uudehkoja ilmi\u00f6it\u00e4 ja pallon reunoilla t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin ilmi\u00f6ihin (extreme). Toisin sanoen extreme-mallin keski\u00f6ss\u00e4 ovat l\u00e4sn\u00e4 arjesta tutut ilmi\u00f6t ja \u00e4\u00e4rirajoilla kohtaamme esimerkiksi nanotaiteen. Pallon muotoon pohjautuva malli on kuitenkin liian yksinkertainen ja kankea kuvaamaan tyhjent\u00e4v\u00e4sti taiteen moniulotteisuutta. Sen t\u00e4hden ympyr\u00e4\u00e4n tulee sijoittaa my\u00f6s ne monimutkaisesti lonkeroituvat polut, joita extreme-ilmi\u00f6t j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t j\u00e4lkeens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 seikka huomioiden extreme-taide sijoittuu pallon uloimmille reuna-alueille ja sen rihmastot tunkeutuvat pallon tilassa eri suuntiin ja erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille. Extreme-taide on sellaista uutta taidetta, jossa on ajallemme tyypillist\u00e4 erityisyytt\u00e4 ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyytt\u00e4.<\/h5>\nExtremen ajattelumalliin kuuluu my\u00f6s muutoksen ajatus, sill\u00e4 ajan my\u00f6t\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4inenkin ilmi\u00f6 arkip\u00e4iv\u00e4istyy, imeytyy valtavirtaan ja mukautuu osaksi arkeamme. Tietyt extreme-ilmi\u00f6t sulautuvat valtakulttuuriin nopeammin, toiset hitaammin. Taiteilijan toimiminen uuden taiteen kent\u00e4ll\u00e4 ei tee h\u00e4nen teoksistaan viel\u00e4 extreme-taidetta, sill\u00e4 k\u00e4ytetty media itsess\u00e4\u00e4n ei tuota extreemi\u00e4 taidetta. Ollakseen extreemi\u00e4 teoksessa on oltava jotain erityist\u00e4, joka avaa esteettiselt\u00e4 ilmaisultaan tai teknisilt\u00e4 oivalluksiltaan ovia uusiin suuntiin. Ymm\u00e4rr\u00e4n asian my\u00f6s niin, ett\u00e4 konseptuaaliset \u00e4\u00e4ni- ja musiikkiteokset s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t extreemin piirteens\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, ja hiljaisuus voi olla taiteellisena ilmaisumuotona extreemi piirre (kunnes siit\u00e4kin tulee tyyli).<\/h5>\nExtreme on ajattelumalli, ei teoria. En halua arvottaa teoksia t\u00e4m\u00e4n mallin pohjalta vaan pyrin extreme-taiteen k\u00e4sitteen kautta kuvaamaan aikamme taiteelle ominaisia erityispiirteit\u00e4, \u00e4\u00e4neen pohjautuvan ilmaisun rihmastoitumista ja taiteilijoiden tutkivaa asennetta.<\/h5>\nKirjallisuutta<\/h5>\nDeleuze, Gilles & F\u00e9lix Guattari 1976. Rhizome. Paris: Minuit.<\/h5>\nKuljuntausta, Petri 2006. \u00c4\u00e4nen eXtreme. Helsinki: Like.<\/h5>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n
Mit\u00e4 on extreme? Kuten kirjassani tuon lyhyesti esiin (s. 9-11), sana extremus on alkujaan latinasta l\u00e4ht\u00f6isin oleva spatiaalisuuteen viittaava k\u00e4site, jonka merkityksi\u00e4 ovat muun muassa ‘uloimmainen’,’kauimpana keskustasta’ ja ‘viimeisin’. Voisimme verrata extremuksen mallia muinaiseen muurien ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4\u00e4n kaupunkiin. Muurin sis\u00e4ll\u00e4 olevat ihmiset tiet\u00e4v\u00e4t varsin hyvin, mit\u00e4 kaupungissa tapahtuu, mutta tiet\u00e4mys muurin ulkopuolisesta el\u00e4m\u00e4st\u00e4 on ep\u00e4varmaa. Extremen k\u00e4sitteeseen sis\u00e4ltyy n\u00e4in ollen ajatus keskustasta ja keskustan ymp\u00e4rill\u00e4 olevasta tilasta.<\/h5>\nMit\u00e4 ovat extremen rihmastot? Vuonna 1976 Gilles Deleuze ja F\u00e9lix Guattari nostivat filosofisen keskustelun piiriss\u00e4 esiin k\u00e4sitteen rhizome eli rihmasto (Deleuze & Guattari 1976). T\u00e4m\u00e4n moneuksien logiikan mukaan prosessit ovat ennakoimattomia liikkeit\u00e4. Toisin kuin Deleuzen ajattelussa, extremen rihmastomallissani l\u00e4ht\u00f6kohtana on keskusta, josta kohde tai ilmi\u00f6 verkostoituu ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6ns\u00e4. Jos keski\u00f6ss\u00e4 on digitaalitaiteilija, h\u00e4n lonkeroituu el\u00e4m\u00e4npiiriins\u00e4 ja kulttuuriinsa, imee itseens\u00e4 vaikutteita ja toimintatapoja kuin musta aukko materiaa. H\u00e4nen toimintansa verkostoituu erilaisiin ulottuvuuksiin, ja toimintojen yhteyksist\u00e4 muodostuu rakenteeltaan kompleksinen ja vaikeasti tavoitettava rihmasto.<\/h5>\nJotta ensinn\u00e4kin voisin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aikamme taiteen kent\u00e4lt\u00e4 digitaalisen musiikin ja \u00e4\u00e4nitaiteen tekij\u00e4t, minun on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 rihmastoituneen ilmi\u00f6n j\u00e4ljille ja seurattava sen lonkeroita. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 huomioni kohdistuu v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille ja erilaisten \u00e4\u00e4nellisten ilmaisumuotojen \u00e4\u00e4relle. T\u00e4h\u00e4n tarkastelutapaani on siis yksinkertainen ja suoraan todellisuudesta per\u00e4isin oleva syy: taiteellinen toiminta on monimutkaistunut, eik\u00e4 perinteinen yksisuuntainen \u2013 yhden taidelajin jatkumon \u2013 tarkastelu en\u00e4\u00e4 kerro ilmi\u00f6ist\u00e4 koko totuutta. Esimerkiksi perinteisten s\u00e4velt\u00e4j\u00e4yhdistysten j\u00e4senist\u00f6n toimintaulottuvuuksien tarkastelu kertoisi meille hyvin v\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 todellisuudesta, jossa digitaalimusiikin s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4t.<\/h5>\nExtremen ja extremen rihmaston ajattelumallilla haluan kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion juuri n\u00e4ihin meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iviin el\u00e4m\u00e4npiirien verkostoihin ja siihen, ett\u00e4 taiteellisen ilmi\u00f6n tai kohteen tarkastelun tulisi perustua moniulotteiseen tarkasteluun ja useisiin tarkastelulinjoihin. Taiteilijan toiminta rihmastoituu monin eri tavoin. Perinteisesti taiteilija on kyetty tunnistamaan esimerkiksi instrumentistaan (v\u00e4lineist\u00f6st\u00e4\u00e4n), mutta sekin aika on historiaa, sill\u00e4 aikamme taideinstrumentit eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 linjassa traditionaalisten kanssa. Digitaali- ja \u00e4\u00e4nitaiteilijoiden ty\u00f6v\u00e4lineet ulottuvat korkean teknologian (engl. high-tech) tuotteista matalan teknologian (engl. low-tech) romuelektroniikkaan. Lis\u00e4ksi rihmastoituminen johtaa niin tieteen kent\u00e4lle kuin el\u00e4v\u00e4\u00e4n ja arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4nkin. Koskaan aikaisemmin taiteilija ja h\u00e4nen toimintansa ei ole nykyisell\u00e4 tavalla kadonnut selke\u00e4lt\u00e4 “taiteen valtatielt\u00e4” \u2013 jollaisella moni haluaisi taiteen edelleen kulkevan \u2013 n\u00e4in kompleksiseen ryteikk\u00f6\u00f6n, jonka purkamisessa on tutkijoilla edess\u00e4\u00e4n haastetta kerrakseen. Taiteilijoiden rihmastoitunut ty\u00f6skentely osoittaa er\u00e4\u00e4nlaista renessanssi-ihmisen mentaliteetin paluuta siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 kulttuurimme pyrkii luomaan kuvaa tiukasta erikoistumisesta kaiken valttina.<\/h5>\nMit\u00e4 on extreme-taide? Extreme-taiteen ajattelumallia voidaan kuvata visuaalisesti ottamalla malliksi pallo ja ajattelemalla, ett\u00e4 pallon keski\u00f6ss\u00e4 el\u00e4mme meille tuttujen ilmi\u00f6iden keskell\u00e4 (mainstream), pallon keh\u00e4\u00e4 kohti edetess\u00e4mme kohtaamme uudehkoja ilmi\u00f6it\u00e4 ja pallon reunoilla t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin ilmi\u00f6ihin (extreme). Toisin sanoen extreme-mallin keski\u00f6ss\u00e4 ovat l\u00e4sn\u00e4 arjesta tutut ilmi\u00f6t ja \u00e4\u00e4rirajoilla kohtaamme esimerkiksi nanotaiteen. Pallon muotoon pohjautuva malli on kuitenkin liian yksinkertainen ja kankea kuvaamaan tyhjent\u00e4v\u00e4sti taiteen moniulotteisuutta. Sen t\u00e4hden ympyr\u00e4\u00e4n tulee sijoittaa my\u00f6s ne monimutkaisesti lonkeroituvat polut, joita extreme-ilmi\u00f6t j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t j\u00e4lkeens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 seikka huomioiden extreme-taide sijoittuu pallon uloimmille reuna-alueille ja sen rihmastot tunkeutuvat pallon tilassa eri suuntiin ja erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille. Extreme-taide on sellaista uutta taidetta, jossa on ajallemme tyypillist\u00e4 erityisyytt\u00e4 ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyytt\u00e4.<\/h5>\nExtremen ajattelumalliin kuuluu my\u00f6s muutoksen ajatus, sill\u00e4 ajan my\u00f6t\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4inenkin ilmi\u00f6 arkip\u00e4iv\u00e4istyy, imeytyy valtavirtaan ja mukautuu osaksi arkeamme. Tietyt extreme-ilmi\u00f6t sulautuvat valtakulttuuriin nopeammin, toiset hitaammin. Taiteilijan toimiminen uuden taiteen kent\u00e4ll\u00e4 ei tee h\u00e4nen teoksistaan viel\u00e4 extreme-taidetta, sill\u00e4 k\u00e4ytetty media itsess\u00e4\u00e4n ei tuota extreemi\u00e4 taidetta. Ollakseen extreemi\u00e4 teoksessa on oltava jotain erityist\u00e4, joka avaa esteettiselt\u00e4 ilmaisultaan tai teknisilt\u00e4 oivalluksiltaan ovia uusiin suuntiin. Ymm\u00e4rr\u00e4n asian my\u00f6s niin, ett\u00e4 konseptuaaliset \u00e4\u00e4ni- ja musiikkiteokset s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t extreemin piirteens\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, ja hiljaisuus voi olla taiteellisena ilmaisumuotona extreemi piirre (kunnes siit\u00e4kin tulee tyyli).<\/h5>\nExtreme on ajattelumalli, ei teoria. En halua arvottaa teoksia t\u00e4m\u00e4n mallin pohjalta vaan pyrin extreme-taiteen k\u00e4sitteen kautta kuvaamaan aikamme taiteelle ominaisia erityispiirteit\u00e4, \u00e4\u00e4neen pohjautuvan ilmaisun rihmastoitumista ja taiteilijoiden tutkivaa asennetta.<\/h5>\nKirjallisuutta<\/h5>\nDeleuze, Gilles & F\u00e9lix Guattari 1976. Rhizome. Paris: Minuit.<\/h5>\nKuljuntausta, Petri 2006. \u00c4\u00e4nen eXtreme. Helsinki: Like.<\/h5>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n
Jotta ensinn\u00e4kin voisin l\u00f6yt\u00e4\u00e4 aikamme taiteen kent\u00e4lt\u00e4 digitaalisen musiikin ja \u00e4\u00e4nitaiteen tekij\u00e4t, minun on p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4 rihmastoituneen ilmi\u00f6n j\u00e4ljille ja seurattava sen lonkeroita. T\u00e4m\u00e4n my\u00f6t\u00e4 huomioni kohdistuu v\u00e4\u00e4j\u00e4\u00e4m\u00e4tt\u00e4 erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille ja erilaisten \u00e4\u00e4nellisten ilmaisumuotojen \u00e4\u00e4relle. T\u00e4h\u00e4n tarkastelutapaani on siis yksinkertainen ja suoraan todellisuudesta per\u00e4isin oleva syy: taiteellinen toiminta on monimutkaistunut, eik\u00e4 perinteinen yksisuuntainen \u2013 yhden taidelajin jatkumon \u2013 tarkastelu en\u00e4\u00e4 kerro ilmi\u00f6ist\u00e4 koko totuutta. Esimerkiksi perinteisten s\u00e4velt\u00e4j\u00e4yhdistysten j\u00e4senist\u00f6n toimintaulottuvuuksien tarkastelu kertoisi meille hyvin v\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 todellisuudesta, jossa digitaalimusiikin s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ty\u00f6skentelev\u00e4t.<\/h5>\nExtremen ja extremen rihmaston ajattelumallilla haluan kiinnitt\u00e4\u00e4 huomion juuri n\u00e4ihin meit\u00e4 ymp\u00e4r\u00f6iviin el\u00e4m\u00e4npiirien verkostoihin ja siihen, ett\u00e4 taiteellisen ilmi\u00f6n tai kohteen tarkastelun tulisi perustua moniulotteiseen tarkasteluun ja useisiin tarkastelulinjoihin. Taiteilijan toiminta rihmastoituu monin eri tavoin. Perinteisesti taiteilija on kyetty tunnistamaan esimerkiksi instrumentistaan (v\u00e4lineist\u00f6st\u00e4\u00e4n), mutta sekin aika on historiaa, sill\u00e4 aikamme taideinstrumentit eiv\u00e4t ole en\u00e4\u00e4 linjassa traditionaalisten kanssa. Digitaali- ja \u00e4\u00e4nitaiteilijoiden ty\u00f6v\u00e4lineet ulottuvat korkean teknologian (engl. high-tech) tuotteista matalan teknologian (engl. low-tech) romuelektroniikkaan. Lis\u00e4ksi rihmastoituminen johtaa niin tieteen kent\u00e4lle kuin el\u00e4v\u00e4\u00e4n ja arkiseen el\u00e4m\u00e4\u00e4nkin. Koskaan aikaisemmin taiteilija ja h\u00e4nen toimintansa ei ole nykyisell\u00e4 tavalla kadonnut selke\u00e4lt\u00e4 “taiteen valtatielt\u00e4” \u2013 jollaisella moni haluaisi taiteen edelleen kulkevan \u2013 n\u00e4in kompleksiseen ryteikk\u00f6\u00f6n, jonka purkamisessa on tutkijoilla edess\u00e4\u00e4n haastetta kerrakseen. Taiteilijoiden rihmastoitunut ty\u00f6skentely osoittaa er\u00e4\u00e4nlaista renessanssi-ihmisen mentaliteetin paluuta siit\u00e4kin huolimatta, ett\u00e4 kulttuurimme pyrkii luomaan kuvaa tiukasta erikoistumisesta kaiken valttina.<\/h5>\nMit\u00e4 on extreme-taide? Extreme-taiteen ajattelumallia voidaan kuvata visuaalisesti ottamalla malliksi pallo ja ajattelemalla, ett\u00e4 pallon keski\u00f6ss\u00e4 el\u00e4mme meille tuttujen ilmi\u00f6iden keskell\u00e4 (mainstream), pallon keh\u00e4\u00e4 kohti edetess\u00e4mme kohtaamme uudehkoja ilmi\u00f6it\u00e4 ja pallon reunoilla t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin ilmi\u00f6ihin (extreme). Toisin sanoen extreme-mallin keski\u00f6ss\u00e4 ovat l\u00e4sn\u00e4 arjesta tutut ilmi\u00f6t ja \u00e4\u00e4rirajoilla kohtaamme esimerkiksi nanotaiteen. Pallon muotoon pohjautuva malli on kuitenkin liian yksinkertainen ja kankea kuvaamaan tyhjent\u00e4v\u00e4sti taiteen moniulotteisuutta. Sen t\u00e4hden ympyr\u00e4\u00e4n tulee sijoittaa my\u00f6s ne monimutkaisesti lonkeroituvat polut, joita extreme-ilmi\u00f6t j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t j\u00e4lkeens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 seikka huomioiden extreme-taide sijoittuu pallon uloimmille reuna-alueille ja sen rihmastot tunkeutuvat pallon tilassa eri suuntiin ja erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille. Extreme-taide on sellaista uutta taidetta, jossa on ajallemme tyypillist\u00e4 erityisyytt\u00e4 ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyytt\u00e4.<\/h5>\nExtremen ajattelumalliin kuuluu my\u00f6s muutoksen ajatus, sill\u00e4 ajan my\u00f6t\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4inenkin ilmi\u00f6 arkip\u00e4iv\u00e4istyy, imeytyy valtavirtaan ja mukautuu osaksi arkeamme. Tietyt extreme-ilmi\u00f6t sulautuvat valtakulttuuriin nopeammin, toiset hitaammin. Taiteilijan toimiminen uuden taiteen kent\u00e4ll\u00e4 ei tee h\u00e4nen teoksistaan viel\u00e4 extreme-taidetta, sill\u00e4 k\u00e4ytetty media itsess\u00e4\u00e4n ei tuota extreemi\u00e4 taidetta. Ollakseen extreemi\u00e4 teoksessa on oltava jotain erityist\u00e4, joka avaa esteettiselt\u00e4 ilmaisultaan tai teknisilt\u00e4 oivalluksiltaan ovia uusiin suuntiin. Ymm\u00e4rr\u00e4n asian my\u00f6s niin, ett\u00e4 konseptuaaliset \u00e4\u00e4ni- ja musiikkiteokset s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t extreemin piirteens\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, ja hiljaisuus voi olla taiteellisena ilmaisumuotona extreemi piirre (kunnes siit\u00e4kin tulee tyyli).<\/h5>\nExtreme on ajattelumalli, ei teoria. En halua arvottaa teoksia t\u00e4m\u00e4n mallin pohjalta vaan pyrin extreme-taiteen k\u00e4sitteen kautta kuvaamaan aikamme taiteelle ominaisia erityispiirteit\u00e4, \u00e4\u00e4neen pohjautuvan ilmaisun rihmastoitumista ja taiteilijoiden tutkivaa asennetta.<\/h5>\nKirjallisuutta<\/h5>\nDeleuze, Gilles & F\u00e9lix Guattari 1976. Rhizome. Paris: Minuit.<\/h5>\nKuljuntausta, Petri 2006. \u00c4\u00e4nen eXtreme. Helsinki: Like.<\/h5>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n
Mit\u00e4 on extreme-taide? Extreme-taiteen ajattelumallia voidaan kuvata visuaalisesti ottamalla malliksi pallo ja ajattelemalla, ett\u00e4 pallon keski\u00f6ss\u00e4 el\u00e4mme meille tuttujen ilmi\u00f6iden keskell\u00e4 (mainstream), pallon keh\u00e4\u00e4 kohti edetess\u00e4mme kohtaamme uudehkoja ilmi\u00f6it\u00e4 ja pallon reunoilla t\u00f6rm\u00e4\u00e4mme \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiin ilmi\u00f6ihin (extreme). Toisin sanoen extreme-mallin keski\u00f6ss\u00e4 ovat l\u00e4sn\u00e4 arjesta tutut ilmi\u00f6t ja \u00e4\u00e4rirajoilla kohtaamme esimerkiksi nanotaiteen. Pallon muotoon pohjautuva malli on kuitenkin liian yksinkertainen ja kankea kuvaamaan tyhjent\u00e4v\u00e4sti taiteen moniulotteisuutta. Sen t\u00e4hden ympyr\u00e4\u00e4n tulee sijoittaa my\u00f6s ne monimutkaisesti lonkeroituvat polut, joita extreme-ilmi\u00f6t j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t j\u00e4lkeens\u00e4. T\u00e4m\u00e4 seikka huomioiden extreme-taide sijoittuu pallon uloimmille reuna-alueille ja sen rihmastot tunkeutuvat pallon tilassa eri suuntiin ja erilaisille el\u00e4m\u00e4n sektoreille. Extreme-taide on sellaista uutta taidetta, jossa on ajallemme tyypillist\u00e4 erityisyytt\u00e4 ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isyytt\u00e4.<\/h5>\nExtremen ajattelumalliin kuuluu my\u00f6s muutoksen ajatus, sill\u00e4 ajan my\u00f6t\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4inenkin ilmi\u00f6 arkip\u00e4iv\u00e4istyy, imeytyy valtavirtaan ja mukautuu osaksi arkeamme. Tietyt extreme-ilmi\u00f6t sulautuvat valtakulttuuriin nopeammin, toiset hitaammin. Taiteilijan toimiminen uuden taiteen kent\u00e4ll\u00e4 ei tee h\u00e4nen teoksistaan viel\u00e4 extreme-taidetta, sill\u00e4 k\u00e4ytetty media itsess\u00e4\u00e4n ei tuota extreemi\u00e4 taidetta. Ollakseen extreemi\u00e4 teoksessa on oltava jotain erityist\u00e4, joka avaa esteettiselt\u00e4 ilmaisultaan tai teknisilt\u00e4 oivalluksiltaan ovia uusiin suuntiin. Ymm\u00e4rr\u00e4n asian my\u00f6s niin, ett\u00e4 konseptuaaliset \u00e4\u00e4ni- ja musiikkiteokset s\u00e4ilytt\u00e4v\u00e4t extreemin piirteens\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n, ja hiljaisuus voi olla taiteellisena ilmaisumuotona extreemi piirre (kunnes siit\u00e4kin tulee tyyli).<\/h5>\nExtreme on ajattelumalli, ei teoria. En halua arvottaa teoksia t\u00e4m\u00e4n mallin pohjalta vaan pyrin extreme-taiteen k\u00e4sitteen kautta kuvaamaan aikamme taiteelle ominaisia erityispiirteit\u00e4, \u00e4\u00e4neen pohjautuvan ilmaisun rihmastoitumista ja taiteilijoiden tutkivaa asennetta.<\/h5>\nKirjallisuutta<\/h5>\nDeleuze, Gilles & F\u00e9lix Guattari 1976. Rhizome. Paris: Minuit.<\/h5>\nKuljuntausta, Petri 2006. \u00c4\u00e4nen eXtreme. Helsinki: Like.<\/h5>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n
Extreme on ajattelumalli, ei teoria. En halua arvottaa teoksia t\u00e4m\u00e4n mallin pohjalta vaan pyrin extreme-taiteen k\u00e4sitteen kautta kuvaamaan aikamme taiteelle ominaisia erityispiirteit\u00e4, \u00e4\u00e4neen pohjautuvan ilmaisun rihmastoitumista ja taiteilijoiden tutkivaa asennetta.<\/h5>\nKirjallisuutta<\/h5>\nDeleuze, Gilles & F\u00e9lix Guattari 1976. Rhizome. Paris: Minuit.<\/h5>\nKuljuntausta, Petri 2006. \u00c4\u00e4nen eXtreme. Helsinki: Like.<\/h5>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n
Deleuze, Gilles & F\u00e9lix Guattari 1976. Rhizome. Paris: Minuit.<\/h5>\nKuljuntausta, Petri 2006. \u00c4\u00e4nen eXtreme. Helsinki: Like.<\/h5>\n<\/div>\n<\/div>\n<\/div>\n
<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Petri Kuljuntausta: Extreme-taiteesta ja rihmastoitumisesta \u00a017.4.2007 Filosofi Gilles Deleuzen ilmaisua k\u00e4ytt\u00e4\u00e4kseni todellisuus on rihmastoitunut (vrt. Deleuze & Guattari 1976), ja t\u00e4m\u00e4 ajattelumalli heijastuu my\u00f6s kirjastani \u00c4\u00e4nen eXtreme (Like 2006). Taiteen kentt\u00e4 on muuttunut merkitt\u00e4v\u00e4sti sitten 1960-luvun ja avantgarden. Aikamme digitaalinen taide, sen toimijoiden ajatusmaailmat ja digitaalisen taiteen taustalla piilev\u00e4t kiinnostuksen kohteet ovat monisyiset ja…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"spay_email":""},"yoast_head":"\n