<\/h5>\nSeuraavat tekstit t\u00e4ydensiv\u00e4t T.Uimosen haastattelua, joka tehtiin 26.11.2005 Helsingiss\u00e4. Haastattelujen pohjalta valmistui ensinn\u00e4 T. Uimosen kirjoitus Synkoopissa, joka ilmestyi 12.12.2005. Helmikuussa 2006 ilmestyy toinen kirjoitus Rondossa.<\/h5>\n
\n<\/h5>\n[19.12.2005]<\/h5>\nMik\u00e4 on itseoppineen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n status?<\/b><\/h5>\n
\n
<\/h5>\n[19.12.2005]<\/h5>\nMik\u00e4 on itseoppineen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n status?<\/b><\/h5>\n
Mik\u00e4 on itseoppineen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n status?<\/b><\/h5>\n
<\/p>\n
<\/b>– Halusin jo nuorena kypsytell\u00e4 ajatuksiani rauhassa ja niiden muotoutuminen oli niin henkil\u00f6kohtainen prosessi, ettei siihen ollut ulkopuolisilla sijaa. Opin siten, ett\u00e4 hankin k\u00e4siini minulle t\u00e4rkeint\u00e4 musiikkia, \u00e4\u00e4nitteit\u00e4 ja nuotteja. Syvennyin niihin ja analysoin teoksia p\u00e4iv\u00e4t pitk\u00e4t. Ennen kaikkea keskityin selvitt\u00e4m\u00e4\u00e4n mist\u00e4 aineksista syntyy hienojen luovien yksil\u00f6iden ainutlaatuinen musiikki. Opinn\u00e4lk\u00e4ni oli pohjaton ja opiskelin sek\u00e4 historiallista l\u00e4nsimaista musiikkia ett\u00e4 it\u00e4maisten kulttuurien musiikkia.<\/h5>\n
Tiukka itsekritiikki oli syyn\u00e4 siihen, ett\u00e4 aloin vasta suhteellisen my\u00f6h\u00e4\u00e4n tuoda julkisuuteen teoksiani. Jo nuorena ajattelin ettei t\u00e4h\u00e4n maailmaan kannata tehd\u00e4 en\u00e4\u00e4 lis\u00e4\u00e4 musiikkia, jollei ole erityist\u00e4 sanottavaa ja ellei teoksilla ole painoarvoa t\u00e4ss\u00e4 ajassa. Vertasin aina musiikkiani t\u00e4rkeimpien esikuvieni musiikkiin, ja jos omani ei vertailussa toiminut, analysoin miss\u00e4 oli vika.<\/p>\n
Itseoppineisuus ei ole tuonut minulle ongelmia. Jokainen tiet\u00e4\u00e4 sen, ett\u00e4 varsinainen ty\u00f6 alkaa vasta opiskelun j\u00e4lkeen. Sitten kun ty\u00f6 kantaa hedelm\u00e4\u00e4, sill\u00e4 ei ole en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n merkityst\u00e4 keiden s\u00e4vellyskursseilla on joskus aikoinaan istunut vai onko itse vastannut kehittymisest\u00e4\u00e4n alusta alkaen.<\/p>\n
Jo vuonna 1984 olisin p\u00e4\u00e4ssyt tekem\u00e4\u00e4n oman levyn, mutta vet\u00e4ydyin lopulta levy-yhti\u00f6n tarjouksesta ja j\u00e4tin levyn tekem\u00e4tt\u00e4, sill\u00e4 mielest\u00e4ni hetki ei vain tuntunut viel\u00e4 olevan minulle oikea.<\/p>\n
Miten toivoisit musiikkiasi kuunneltavan?<\/b><\/p>\n
– Toivon ett\u00e4 kuuntelija on liikkeell\u00e4 avoimin mielin ja valmis sukeltamaan syv\u00e4lle \u00e4\u00e4nien mikromaailmaan ja l\u00f6yt\u00e4m\u00e4\u00e4n esteettisyytt\u00e4 pienist\u00e4kin \u00e4\u00e4ni-ilmi\u00f6ist\u00e4. Etsin itsekin n\u00e4it\u00e4 ominaisuuksia. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4n muodolliset intentiot voivat olla jopa rasite, jos organisoinnin my\u00f6t\u00e4 teoksen konstruktiossa ei j\u00e4\u00e4 aikaa puhtaan \u00e4\u00e4nen kvaliteeteille. Jos my\u00f6s kuuntelijalla on tahto etsi\u00e4 tiet\u00e4 musiikin ytimeen, \u00e4\u00e4neen, silloin h\u00e4n kulkee samaa tiet\u00e4 kanssani.<\/p>\n
Er\u00e4\u00e4n konserttini j\u00e4lkeen yksi kuuntelija otti selville yhteyteni ja l\u00e4hetti minulle s\u00e4hk\u00f6postia. H\u00e4n kertoi ettei tiennyt musiikistani mit\u00e4\u00e4n, mutta halusi kirjoittaa ja kertoa sen, ett\u00e4 konserttini oli vaikuttavin taidekokemus, mit\u00e4 h\u00e4n oli ikin\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kokenut! Voiko s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 saada tuon parempaa palautetta?! Muistan paremmin spontaanit palautteet tuntemattomilta, kuin kollegoiden selk\u00e4\u00e4n taputtelut.<\/p>\n
Haluan ett\u00e4 musiikkini todella koskettaa ja tuntuu. Ehk\u00e4 ihmiset my\u00f6s vaistoavat konserteissani sen, ett\u00e4 olen yht\u00e4 musiikkini kanssa. Tie t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n ja t\u00e4h\u00e4n musiikkiini on ollut pitk\u00e4 ja mutkikas, mutta tunnen nyt olevani kotonani. Oman ilmaisun kehittyminen on vienyt vuosia, mutta eip\u00e4 minulla ole koskaan ollut kiirett\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Mainitse jokin suosikki \u00e4\u00e4nimaisemasi ja kuvaile sit\u00e4 lyhyesti?<\/b><\/p>\n
City-kulttuurin \u00e4\u00e4nimaisemaa pidet\u00e4\u00e4n sotkuisena lo-fi -\u00e4\u00e4nimaisemana (R.M. Schaferin k\u00e4sitteiden valossa), mutta minun korvani her\u00e4\u00e4 kun kuulen kaupungin aktiivisia \u00e4\u00e4ni-ilmi\u00f6it\u00e4, joiden alkuper\u00e4\u00e4 en tunnista. Kaupungin aktiviteetti on motivoivaa, mutta osaan arvostaa my\u00f6s luonnon \u00e4\u00e4nimaisemien verkkaista tapahtumattomuutta.<\/p>\n
Ratikan \u00e4\u00e4ni on hyvin sympaattinen kaupunki\u00e4\u00e4ni. Se muistuttaa vanhasta ajasta. Autoilla voi kokea vauhdin hurmaa, mutta ratikan kiireet\u00f6n kolke kiskoilla on oikeastaan rauhoittava \u00e4\u00e4ni. Se on urbaani \u00e4\u00e4ni, mutta pikemminkin historiallinen kuin t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n \u00e4\u00e4ni. Olisi s\u00e4\u00e4li jos t\u00e4m\u00e4 \u00e4\u00e4ni katoaisi. Totesin kerran, ett\u00e4 p\u00e4tk\u00e4 Helsingin ratikka-kiskoja olisi ehdottomasti suojeltava. Yksi ratikka voisi kolkuttaa t\u00e4t\u00e4 suojeltua linjaa edes takaisin hamaan loppuun saakka.<\/p>\n
[30.11.2005]<\/p>\n<\/div>\n
Min\u00e4 vuonna tapahtui k\u00e4\u00e4nne jazzmuusikosta elektroniseen musiikkiin? Teit siis siihen pisteeseen asti vain improvisoitua jazzmusiikkia?<\/b><\/h5>\n
<\/p>\n
<\/b>– Synteettinen \u00e4\u00e4nimaailma ja moniraitatekniikan k\u00e4ytt\u00e4minen s\u00e4velt\u00e4misen perustana oli minulla l\u00e4ht\u00f6kohtana jo aika varhaisessa vaiheessa.<\/h5>\n
Vuonna 1979 hankin moniraitanauhurin koska halusin s\u00e4velt\u00e4\u00e4 laajoja ja pitk\u00e4linjaisia teoksia p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isnauhoituksen keinoin. Aluksi soittimina oli akustinen kitara, piano, paljon perkussioita…<\/p>\n
1980-luvun alussa hankin mm. Rolandin syntikan, s\u00e4hk\u00f6rummut, kitarasyntikan… ja lis\u00e4n\u00e4 oli intialaiset perkussiot (kellot, tabla) yms. … jatkoin n\u00e4ill\u00e4 biisien s\u00e4velt\u00e4mist\u00e4 moniraitatekniikan pohjalta.<\/p>\n
Minulla oli toimintaa kahdella linjalla samaan aikaan: s\u00e4velt\u00e4minen moniraitatekniikalla sek\u00e4 yhtye-kuviot. Eli itseopiskeluvaiheen j\u00e4lkeen soitin 1980-luvulta 1990-luvun alkuun improvisoivien muusikoiden (jazzmuusikoiden) kanssa. Mutta jo vuonna 1984 tekem\u00e4ss\u00e4ni studionauhoituksessa yhdistin improvisoinnin s\u00e4velt\u00e4m\u00e4\u00e4ni atonaaliseen linjaan, jonka toteutin syntetisaattorilla. Tein syntikka-osuuden omassa studiossani, varsinaisessa \u00e4\u00e4nitysstudiossa siirsin sen masternauhurille ja t\u00e4m\u00e4 nauhoitus soitettiin kuulokkeista ja se ohjasi muusikoiden improvisointia. Olin kiinnostunut free-improvisoinnista ja nykymusiikista (avantgardesta), ja halusin synteettisell\u00e4 ulottuvuudella saada improvisaatioihin kaipaamaani rakennatta ja my\u00f6s ohjattua sellaiseen suuntaan johon halusin musiikin etenev\u00e4n.<\/p>\n
N\u00e4iden yhtye-vuosien saldo tiivistyy ‘Visions and Play’ -levyyni (Petri Kuljuntausta Project, 1992). Levyn s\u00e4vellykset on aika tiukasti komponoituja, ja tein viel\u00e4 \u00e4\u00e4nityssessioiden j\u00e4lkeenkin sovituksia synteettisille soittimille, jotka k\u00e4vin soittamassa (min\u00e4 ja kosketinsoittaja) my\u00f6hemmin studiolla. Viel\u00e4 1993 mun piti tehd\u00e4 PK Projectillani toinen levy, mutta vaikka apuraha tuli ja tehtiin mainio kolmen biisin demo, p\u00e4\u00e4tin siit\u00e4 huolimatta menn\u00e4 toiseen suuntaan kuin jatkaa s\u00e4hk\u00f6ist\u00e4 jazzia. Paitsi ett\u00e4 keikkapaikat t\u00e4llaisella musiikilla oli pian kierretty l\u00e4pi, ja se turhautti, vaikutti my\u00f6s se ett\u00e4 halusin ihan esteettisist\u00e4 syist\u00e4 menn\u00e4 toiseen suuntaan.<\/p>\n
Er\u00e4s ulottuvuus oli sekin kun s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 Pekka Kostiainen kiinnitti huomiota yhteen Bartok-vaikutteiseen lyhyeen pianobiisiini ja ehdotti sit\u00e4 kustannettavaksi \/ julkaistavaksi. Se oli hauska kuulla, mutta se idea j\u00e4i multa viem\u00e4tt\u00e4 eteenp\u00e4in…<\/p>\n
1993-94 minulla oli laaja b\u00e4ndi (P.K. Ensemble) ja tein hurjasti t\u00e4lle kokoonpanolle biisej\u00e4. Siin\u00e4 oli soittamassa tosi hyv\u00e4t muusikot, ja se yhdisti (klassisia) jousisoittajia ja jazzmuusikoita. Eli pohjana oli jousikvartetti ja lis\u00e4ksi mukana oli saksofoni, kitara, piano, syntikat\/sampleri ja kaksi perkussionistia. J\u00e4ljelle j\u00e4i lopulta vain yksi studionauhoitus. Mutta j\u00e4i jotain muutakin: Momentum<\/i>-s\u00e4hk\u00f6biisini (vuoden 2004 Momentum<\/i><\/a> -CD:ll\u00e4) pohjautuu yhden jousikvartettoni s\u00e4mpleen vuodelta 1994. Er\u00e4s toinen jousibiisi (Descendere<\/i>, jossa soitan my\u00f6s syntikkaa) puolestaan el\u00e4\u00e4 viel\u00e4 Jacques Coelhon yhdess\u00e4 videobiisiss\u00e4 (Lmcx<\/i>, 1994)<\/i>.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n vaiheen my\u00f6t\u00e4 kitara j\u00e4i ja siirryin kokonaan elektroniseen maailmaan. Vuonna 1992 oli alkanut yhteisty\u00f6 belgialaisen mediataiteilija Jacques Coelhon kanssa. H\u00e4n teki aluksi kokeellisia videoita musiikkiini ja k\u00e4ytti musiikkiani mediataiden\u00e4yttelyiss\u00e4\u00e4n. N\u00e4iden varhaisten duunien (1992-93) j\u00e4lkeen aloin tehd\u00e4 s\u00e4hk\u00f6musiikkia nimenomaan h\u00e4nen mediateoksiin.<\/p>\n Kitarasta. Jazzjamboree-festivaalilla (Suomen Jazzliitto) Helsingiss\u00e4 1995 en en\u00e4\u00e4 esiintynyt yhtyeeni kanssa (olin jo p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt lopettaa sen) ja tein soolokitaraesityksen, jossa DAT:lta soi elektroniset pohjat ja soitin Ovationin akustisella sen p\u00e4\u00e4lle. DAT:in materiaali oli paikoin ihan konkreettisiin \u00e4\u00e4niin pohjautuvaa \u00e4\u00e4nikamaa. Melko erikoinen oli elektroninen settini jazz-painotteisella festarilla, mutta moni tuli kuitenkin kiittelem\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeenp\u00e4in (Muistan kuinka mm. Digelius Musicin Emu Lehtinen kommentoi esityst\u00e4 l\u00e4mpim\u00e4sti j\u00e4lkeenp\u00e4in. Lis\u00e4ksi paikalla oli pari filosofi-tuttuani ja Jacques Coelho. Ennen esityst\u00e4 vastailin tapahtuman is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 olleen jazzkirjoittaja\/-muusikko Jukka Haaviston kysymyksiin mikrofonin \u00e4\u00e4rell\u00e4).<\/p>\n Vuonna 1997 tein duokonsertin Juhani Nuorvalan <\/b>kanssa ja esitimme mun kamarimusiikki-biiseist\u00e4ni (1993-94) tekemieni syntikkasovitusten lis\u00e4ksi Nuorvalan Impromptun <\/i>(klarinetille ja kanteleelle). Jussi antoi minulle partituurin ja tein sen pohjalta sovituksen kanteleen osuudesta kitaralle (Jussi puolestaan soitti klarinetin osuuden Korgin Prophecy -syntikalla). Esitimme t\u00e4m\u00e4n syntetisoidun Impromptun <\/i>\u00c4\u00e4nen Lumo 1997 -festivaalilla.<\/p>\n N\u00e4m\u00e4 kaksi tapausta (1995 & 1997) olivat viimeiset kerrat kun soitin kitaraa konsertissa.<\/p>\n Jos k\u00e4ytt\u00e4isin kitaraa viel\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, niin en en\u00e4\u00e4 soittaisi sit\u00e4 tavalliseen tapaan, koska en l\u00f6yd\u00e4 siit\u00e4 (s\u00e4velist\u00e4, tasavireisyydest\u00e4…) en\u00e4\u00e4 haluamiani \u00e4\u00e4ni\u00e4: lukuunottamatta feedbackia!! Helsinki Sound 2001 <\/b>-festivaalilla tarkoitukseni oli alunperin etsi\u00e4 tilallista ulottuvuutta ja tuoda visuaalista dramatiikkaa esitykselleni: halusin ripustaa s\u00e4hk\u00f6kitaran roikkumaan k\u00f6yden p\u00e4\u00e4h\u00e4n Kiasma-teatterin korkeasta katosta ja laittaa se heilumaan lavan vasemmasta reunasta oikeaan reunaan. Keskell\u00e4 lavaa olisi ollut vahvistin ja kaiutinkaappi jonka edest\u00e4 heilahtaessa kitara aina synnytt\u00e4isi feedback-\u00e4\u00e4nen (kitara on kytketty vahvistimeen ja \u00e4\u00e4ni on yliohjattu), jota \u00e4\u00e4nt\u00e4 miksaan mukaan esitykseen. Kitaran heiluriliike hidastuu konsertin aikana ja esitys loppuu jonkin ajan kuluttua sen j\u00e4lkeen kun kitaran liike on pys\u00e4htynyt ja kun kitara on j\u00e4\u00e4nyt paikalleen kaiuttimen eteen ja feedback-\u00e4\u00e4ni on suora. T\u00e4m\u00e4 (reichmainen) idea j\u00e4i kuitenkin toteuttamatta, sill\u00e4 aikaa sen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toteuttamiseen ei lopulta ollut.<\/p>\n Vuoden 2005 Musica Novan konserttiini mun oli tarkoitus ottaa s\u00e4hk\u00f6kitara instrumentiksi, mutta en olisi soittanut sit\u00e4, vaan asettanut vahvistimen ja kaapin lavalle sel\u00e4lleen ja laittanut kitaran kaiutinkaapin p\u00e4\u00e4lle ja avannut kanavan ja synnytt\u00e4nyt kiertoilmi\u00f6n (feedbackin). T\u00e4st\u00e4 syntyv\u00e4 feedback-\u00e4\u00e4ni oli tarkoitus ottaa osaksi esityst\u00e4 ja olisin miksannut sit\u00e4 Noise <\/i><\/a>cityyn<\/a> <\/i>mukaan. Tein ennakkoon feedback-kokeita, yhdistin \u00e4\u00e4neen erilaisia efektilaitteita ja huudatin laitteita monella tapaa, mutta valitettavasti en saanut aikaan sellaista feedbackia joka olisi sopinut esitykseen (ja lopulta Noise cityn <\/i>teemaan). Joten j\u00e4tin t\u00e4m\u00e4n ulottuvuuden lopulta pois.<\/p>\n Jos teen kitaralla jotain joku p\u00e4iv\u00e4, niin teen todenn\u00e4k\u00f6isesti tuolta pohjalta kuin n\u00e4iss\u00e4 suunnitelmissa. Ajatuksissa t\u00e4m\u00e4 on kulkenut, mutta ideaa pit\u00e4\u00e4 kehitell\u00e4 eteenp\u00e4in paremmalla ajalla ja sopivassa kontekstissa.\u00a0 Pelkk\u00e4 kitaralla tuotettu feedback-\u00e4\u00e4ni kun ei kuitenkaan riit\u00e4, vaan mulla t\u00e4ytyy olla jokin kontrolli siihen ett\u00e4 saan ohjattua sit\u00e4 halutessani tiettyyn suuntaan esityksen aikana… ehk\u00e4 joskus…<\/p>\n Puhuit kokemuksen merkityksest\u00e4. Esimerkiksi siit\u00e4, kuinka kuuntelit \u00e4\u00e4nen liikett\u00e4 tilassa siell\u00e4 vuorenrinteell\u00e4. Onko sinulla muunlaisia (vastaavan tapaisia) kokemuksia \u00e4\u00e4nest\u00e4? Perustuuko musiikkisi t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tuollaisiin kokemuksiin, vai yksitt\u00e4isiin \u00e4\u00e4niin \/ \u00e4\u00e4nikokemuksiin?<\/b><\/p>\n Sen j\u00e4lkeen kun j\u00e4tin perinteiset instrumentit ja keskityin ymp\u00e4rist\u00f6n \u00e4\u00e4niin, niin vuosien j\u00e4lkeen opin vasta ihan oikeasti todella kuuntelemaan! V\u00e4lill\u00e4 olen miettinyt onko musiikillinen (s\u00e4velpohjainen) koulutus tehnyt aikoinaan jopa korvalleni hallaa, sill\u00e4 niin pitk\u00e4n kehittymisprosessin se on vaatinut minulta ett\u00e4 pystyn lopulta menem\u00e4\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4nien tekstuureihin sis\u00e4\u00e4n. Tietoisuus t\u00e4st\u00e4 ilmi\u00f6st\u00e4, \u00e4\u00e4nist\u00e4 ymp\u00e4rill\u00e4mme, ei pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n auta, jollei ole harjaannuttanut itse\u00e4\u00e4n kuuntelemaan ymp\u00e4rist\u00f6n \u00e4\u00e4ni\u00e4 ja niiden kerrostumia ja \u00e4\u00e4nien suhteiden muuntuvia finenssej\u00e4.<\/p>\n Korvahan on l\u00e4ht\u00f6kohdiltaan ns. tavallisten \u00e4\u00e4nien suhteen laiska. Jos jostakin kuuntelijasta meren \u00e4\u00e4ni kuulostaa vain meren \u00e4\u00e4nelt\u00e4, urbaanit katu\u00e4\u00e4net vain urbaaneilta katu\u00e4\u00e4nilt\u00e4, niin silloin liikutaan vasta \u00e4\u00e4ni-ilmi\u00f6iden fysikaalisella tasolla, jolloin \u00e4\u00e4net miellet\u00e4\u00e4n syy-seuraus -suhteesta syntyneiksi ilmi\u00f6iksi ja \u00e4\u00e4net ovat vain merkkej\u00e4 jostain. Mutta sitten kun tahto pakottaa korvan tunkeutuman n\u00e4iden \u00e4\u00e4nitekstuurien sis\u00e4\u00e4n, avautuu vasta sielt\u00e4 todellinen \u00e4\u00e4niversumi…<\/p>\n L\u00f6yd\u00e4n aivan upeita \u00e4\u00e4ni-ilmi\u00f6it\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6st\u00e4 kaiken aikaa!! Minusta vain on aivan edelleen hienoa saada talteen ja yhdist\u00e4\u00e4 toisiinsa n\u00e4it\u00e4 luonnollisesti tapahtuvia ilmi\u00f6it\u00e4. En tied\u00e4 onko sellaista k\u00e4sitett\u00e4 k\u00e4ytetty, mutta miell\u00e4n t\u00e4m\u00e4n toiminnan tekstuuris\u00e4velt\u00e4miseksi<\/b>: yksitt\u00e4isten \u00e4\u00e4nien sijaan kyse on laajemmista kokonaisuuksista, \u00e4\u00e4nitekstuurien komponoinnista<\/i>.<\/p>\n Joskus vuosia sitten (1990-luvun lopulla) luulin ett\u00e4 jo v\u00e4s\u00e4hd\u00e4n ja etten en\u00e4\u00e4 saa mit\u00e4\u00e4n kiinnostavaa irti ymp\u00e4rist\u00f6n \u00e4\u00e4nist\u00e4, mutta se oli lopulta vain jokin oma v\u00e4s\u00e4hdys, sill\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6 \u00e4\u00e4nineen yll\u00e4tt\u00e4\u00e4 minut jatkuvasti! Joissain tilanteissa ulkona liikkuessa on harmittanut ettei tallentinta ole matkassa, mutta olen lopulta hyv\u00e4ksynyt sen, ettei kaikkea ole aina tarvis saada kiinni. Hetkess\u00e4 koetut ilmi\u00f6t ovat osa luonnollista kokemusmaailmaa, el\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4n performanssia, eik\u00e4 kaikkea ole tarpeen dokumentoida. Ehk\u00e4 jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 saatan lopettaa musiikin tekemisen ja esitt\u00e4misen, ja sen sijaan vien konserttiyleis\u00f6n tiettyihin paikkoihin kuuntelemaan ymp\u00e4rist\u00f6n \u00e4\u00e4ni\u00e4.<\/p>\n Mutta ennen sit\u00e4: uuden potkun ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4nimusiikilleni on antanut feedback-\u00e4\u00e4net, joita nyky\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4n. Eli kun joskus 1990-luvun biiseiss\u00e4ni soi puhtaat ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4net ja \u00e4\u00e4nimaisemat, nyky\u00e4\u00e4n niiden rinnalla soi feedback-tekstuurit.<\/p>\n Mainitsit esimerkiksi revontulien idean <\/b>Noise <\/i><\/a>Cityn<\/a> <\/i>taustalla, oliko tutustuminen revontulien \u00e4\u00e4niin t\u00e4llainen kokemus?<\/b><\/p>\n