<\/h5>\n1. Miten kiinnostuit elektronimusiikista? Miten p\u00e4\u00e4dyit tekem\u00e4\u00e4n v\u00e4it\u00f6ksen aiheesta?<\/strong><\/h5>\n– Tutkimukseni ja elektronimusiikin historiaprojekti sai alkusys\u00e4yksen vuonna 1999, jolloin tein YLE Radio 1:lle (ent. Ylen ykk\u00f6nen) Lumottuja \u00e4\u00e4ni\u00e4 -ohjelmasarjaa elektronimusiikista. Tein jakson varhaisesta suomalaisesta elektronimusiikista ja kaivoin ohjelmassa soitettavaksi muutaman 1950-60-luvun teoksen Ylen arkistoista. Innostuin teosten alkuvoimaisuudesta ja haastattelin ohjelmaani yht\u00e4 pioneeria, Martti Vuorenjuurea (s. 1932). Tein viel\u00e4 toisenkin ohjelman aiheesta ja aihe j\u00e4i kaivelemaan mielt\u00e4ni. Mietin miksei elektronimusiikin alkuvuosista ole kirjoitettu historiakirjoissa, ja miksei n\u00e4it\u00e4 varhaisteoksia ole julkaistu lainkaan \u00e4\u00e4nitteill\u00e4? Nostin t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4kohdan ohimennen esiin er\u00e4\u00e4n palaverin j\u00e4lkeen Kiasmassa. Kiasma tulikin avukseni ja lupautui kustantamaan \u00e4\u00e4nitejulkaisun jos kokoan levylle aineiston, Yleisradio puolestaan antoi luvan tutkia heid\u00e4n arkistojaan. Siit\u00e4 l\u00e4hti konkreettisesti liikkeelle elektronimusiikin historiaprojektini. Kartoitin ja kokosin teokset \u00e4\u00e4nitteen\u00e4 julkaistavaksi ja kirjoitin samalla cd:n bookletia. Aineistoa kertyi lopulta niin paljon, ett\u00e4 siit\u00e4 syntyi 800-sivuinen kirja “On\/Off. Eetteri\u00e4\u00e4nist\u00e4 s\u00e4hk\u00f6musiikkiin” (Like, 2002). Kirjan liitteen\u00e4 julkaistiin kokoamani cd-levy, joka kattoi suomalaiset elektroniteokset vuosilta 1958-1963.<\/p>\n
Tein pohjaty\u00f6n perusteellisesti ja pengoin monta vuotta arkistoja ja kokoelmia ja lis\u00e4ksi haastattelin s\u00e4velt\u00e4ji\u00e4, mutta “On\/Off” ei ollut kuitenkaan tieteellinen ty\u00f6. My\u00f6hemmin minua pyydettiin mukaan Suomen Akatemian tutkimusprojektiin ja t\u00e4ll\u00f6in tavoitteena oli tehd\u00e4 tieteellinen tutkimus, v\u00e4it\u00f6skirja, ker\u00e4\u00e4m\u00e4ni aineiston pohjalta. Tutkimukseni “First Wave. A Microhistory of Early Finnish Electronic Music” (Like, 2008) on siis p\u00e4\u00e4t\u00f6s projektille, joka kesti l\u00e4hes 10 vuotta.<\/h5>\n
Oma innostuneisuus on ollut kantava voima t\u00e4m\u00e4n hankkeen k\u00e4ynnistymisess\u00e4, sill\u00e4 vaikka projektiani olivat alussa tukemassa Kiasma ja YLE, en saanut alkuvuosina kuin nimellist\u00e4 tukea, joka riitti l\u00e4hinn\u00e4 juokseviin kuluihin; haastattelumatkoihin ja video- ja \u00e4\u00e4ninauhoihin. Palkoille siit\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ssyt, mutta minusta vain tuntui ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 oli pakko vied\u00e4 loppuun. Pohdin ennen kaikkea sit\u00e4, ett\u00e4 jos en nyt taltioi 1950-60-luvun elektronis\u00e4velt\u00e4jien muistoja ja ty\u00f6t\u00e4 talteen, siihen ei kenties ole en\u00e4\u00e4 mahdollisuutta muutaman vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Ja n\u00e4in sitten k\u00e4vikin. Aika monta tekem\u00e4\u00e4ni haastattelua on j\u00e4\u00e4nyt s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n viimeiseksi — ellei jopa ainoaksi! — puheenvuoroksi t\u00e4st\u00e4 aiheesta.<\/p>\n
2. Mit\u00e4 elektronimusiikki on?<\/strong><\/p>\n– Elektronimusiikki on musiikkia, joka on s\u00e4velletty tallennetuista \u00e4\u00e4nist\u00e4 \u00e4\u00e4nenmuokkaus- ja studioteknologian keinoin. Elektronimusiikki on ainutlaatuinen ilmi\u00f6, sill\u00e4 se on todella aito ja alkuper\u00e4inen 1900-luvulla syntynyt musiikinmuoto. Elektronimusiikissa hylj\u00e4ttiin perinteiset soittimet ja s\u00e4velet, ja ryhdyttiin tekem\u00e4\u00e4n musiikkia mikrofonilla tallennetuista \u00e4\u00e4nist\u00e4 tai elektronisista \u00e4\u00e4nist\u00e4, joita muokattiin esimerkiksi \u00e4\u00e4ninauhaa laikkaamalla tai nauhurin kierrosnopeutta muuttamalla. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 s\u00e4velsi \u00e4\u00e4nistudiossa suoraan soivaa musiikkiteosta, joten my\u00f6sk\u00e4\u00e4n muusikkoa ei tarvittu esityksiss\u00e4. Konserteissa elektroniteokset soitettiin nauhalta joten kaiuttimet korvasivat esitt\u00e4j\u00e4n. Elektronimusiikki laajensi musiikin ilmaisuskaalaa hurjasti, ja t\u00e4m\u00e4n muutoksen hyv\u00e4ksyminen oli iso kynnyskysymys monelle perinteiselle s\u00e4velt\u00e4j\u00e4lle.<\/p>\n
3. Esiinnytk\u00f6 tai soitatko itse elektronimusiikkia?<\/strong><\/p>\n– Olen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ja \u00e4\u00e4nitaiteilija. Tutkiminen ja tutkiva asenne vaikuttaa usein my\u00f6s s\u00e4vellysty\u00f6skentelyyni. \u00c4\u00e4ni-ilmi\u00f6iden maailma on moninainen joten tutkimista riitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s esteettisell\u00e4 sektorilla. Olen pyyt\u00e4nyt avukseni tutkijoita, jos s\u00e4vellysprojektieni toteutus on tarvinnut tietyn alan erityisosaamista ja tiet\u00e4myst\u00e4.<\/p>\n
Varsin usein musiikissani soivat ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4net ja \u00e4\u00e4nimaisemat. Olen tehnyt musiikkia revontuli\u00e4\u00e4nimaisemista yhteisty\u00f6ss\u00e4 professori Unto K. Laineen kanssa, joka tallensi minulle kyseisi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4. Olen tehnyt my\u00f6s vedenalusmusiikkia. T\u00e4ll\u00f6in yleis\u00f6 “kuuntelee” musiikkia lilluen vedess\u00e4 tai ollen sukelluksissa. Vedess\u00e4 kuuntelija aistii musiikin todellakin fyysisesti, kehonsa luiden kautta, sill\u00e4 korva ei toimi vedess\u00e4. N\u00e4it\u00e4 konsertteja olen tehnyt sek\u00e4 meress\u00e4 ett\u00e4 uima-altaissa. Uusin cd-julkaisuni on nimelt\u00e4\u00e4n “Zoosphere. A Musical Encryptation of Animal Sounds”. Levyn teokset pohjautuvat t\u00e4ysin el\u00e4inten \u00e4\u00e4niin. Ajoittain soivat puhtaat lintu\u00e4\u00e4net sellaisenaan, toisinaan taas hidastettuna. Jossain kohdin \u00e4\u00e4nimaailma kuulostaa industriaaliltakin, mutta s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n vapauksista huolimatta kaikkien \u00e4\u00e4nien tausta on el\u00e4inten \u00e4\u00e4niss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 hanke pohjaa yhteisty\u00f6h\u00f6n zoomusikologi Dario Martinellin kanssa. “Zoosphere” on jo tullut painosta, mutta levy ei ole virallisesti viel\u00e4 ilmestynyt kauppoihin.<\/p>\n
Ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4nien lis\u00e4ksi t\u00e4rke\u00e4n ulottuvuuden musiikilleni antavat my\u00f6s sellaiset \u00e4\u00e4net, joita l\u00f6yd\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 digitaalisia laitteita v\u00e4\u00e4rin. Teknologiaa voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 monella tavalla, ja itse toimin mieluiten niin, etten hae digitaalisoitinta ns. kaupan hyllylt\u00e4 vaan haluan tutkia vaihtoehtoisia tekniikoita, joiden avulla l\u00f6yd\u00e4n teknologiasta uusia ja kenties yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4kin ulottuvuuksia.<\/p>\n
Konsertoin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti niin konserttisaleissa kuin klubeillakin. Nyt v\u00e4it\u00f6kseni j\u00e4lkeen minulla on hieman aikaa heng\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja ryhdyn kes\u00e4n j\u00e4lkeen kokoamaan uutta ohjelmistoa Meksikon konserttimatkaani varten. Kutsu Meksikoon on ollut ilmassa jo muutaman vuoden, ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 ett\u00e4 nyt t\u00e4n\u00e4 vuonna on viimeinkin mahdollisuus toteuttaa t\u00e4m\u00e4 matka.<\/p>\n
\u00c4\u00e4nitaiteilijana toimin puolestaan visuaalisen taiteen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Teen gallerioihin ja museoihin \u00e4\u00e4ni- ja mediateoksia, ja n\u00e4iss\u00e4 teoksissa on usein l\u00e4ht\u00f6kohtana kierr\u00e4tetty elektroniikka. Teoksissani on esimerkiksi muunnettu voimakasta valoenergiaa (valopulsseja) soivaksi \u00e4\u00e4neksi (“Wave Motion”), tai \u00e4\u00e4nitaajuudet ovat liikuttaneet materiaa, vett\u00e4, ja veden liike on tuottanut gallerian sein\u00e4lle alati muuntuvia visuaalisia muotoja (“Patterns and Waves”). Kun kutsu k\u00e4y johonkin galleriaan tai museoon, sorvaan teoksen yleens\u00e4 kyseiseen kontekstiin sopivaksi, tilan ehdoilla. Olen tehnyt usein yhteisty\u00f6t\u00e4 video- ja kuvataiteilija Sami van Ingenin kanssa. Er\u00e4\u00e4n mediainstallaatiomme pohjana oli noin tusina 1,5 x 2 metri\u00e4 suurta ter\u00e4slevy\u00e4, jotka toimivat kaiuttimina. Laitoimme levyt riippumaan korkean tilan katosta ja tilaa leikaten ne v\u00e4risiv\u00e4t hiljaisesti ja alkoivat liikkuakin \u00e4\u00e4nen voimasta. Koska kyseinen galleriatila oli mielest\u00e4mme kliininen, steriili, ruostutimme ter\u00e4slevyt kauniin ruosteenruskeiksi.<\/p>\n
Taiteellisesta tuotannostani on ilmestynyt kirja “\u00c4\u00e4nen eXtreme” (Like, 2006), josta selvi\u00e4\u00e4 monen teokseni tausta ja syntyhistoria.<\/p>\n
4. Mit\u00e4 ihmiset ajattelivat elektronimusiikista 1950\u201360-luvuilla? Miksi musiikki j\u00e4i marginaaliin?<\/strong><\/p>\n– Rantautuessaan Suomen maaper\u00e4lle elektronimusiikki her\u00e4tti valtavasti kiinnostusta! Konsertit otettiin suosiolla vastaan ja yleis\u00f6 t\u00e4ytti salit aina kun elektronimusiikkia esitettiin. Kulttuuri koki muutoinkin suuren muutoksen siirrytt\u00e4ess\u00e4 1950-luvulta 1960-luvulle, ja kun ajatellaan musiikin kehityst\u00e4 oli elektronimusiikilla merkitt\u00e4v\u00e4 rooli t\u00e4ss\u00e4 murroksessa. Se tarjosi nuorille s\u00e4velt\u00e4jille mahdollisuuden aloittaa ty\u00f6 t\u00e4ysin puhtaalta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 ja elektronimusiikin ja kansainv\u00e4listen auktoriteettien (Karlheinz Stockhausen, John Cage) avulla tehtiin pes\u00e4eroa vanhaan sukupolveen. Nuoret hehkuttivat uuden puolesta ja muutoksen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, “old-schoolin” s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t olivat puolestaan ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4t voiko elektronimusiikille edes antaa “oikean” musiikin statusta.<\/p>\n
Helsingin ohella Jyv\u00e4skyl\u00e4 oli toinen keskeinen paikka, jossa avantgardemusiikki ja elektronimusiikki nousivat esiin maassamme, ja 1960-luvun alussa s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t vuosittain Jyv\u00e4skyl\u00e4n Kes\u00e4\u00e4n kuuntelemaan uusinta avantgardemusiikkia.<\/p>\n
Suomalainen nuori s\u00e4velt\u00e4j\u00e4polvi oli kiinnostunut uusista ilmaisumuodoista ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 seurattiin kiinnostuneena maailman tuulia. Omaa elektronimusiikkia l\u00e4hdettiin kuitenkin tekem\u00e4\u00e4n omaehtoisesti, eik\u00e4 ulkomaisia vaikuttajia seurattu liian orjallisesti. Hyv\u00e4 esimerkki on Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen elektronistudion rakentanut Erkki Kurenniemi, jolla oli t\u00e4ysin omanlaisensa visio siit\u00e4, miten elektronistudion tulee toimia. H\u00e4n rakensi studiostaan pikemminkin yhten\u00e4ist\u00e4 kokonaisuutta, ik\u00e4\u00e4nkuin live-instrumenttia, eik\u00e4 seurannut kansainv\u00e4list\u00e4 mallia jossa studio koostui erillisist\u00e4 yksikk\u00f6ist\u00e4 joissa s\u00e4vellyst\u00e4 ty\u00f6stettiin vaihe kerrallaan.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen aallon innostus oli huipussaan vuonna 1963, jolloin s\u00e4vellettiin suurin osa alkuvaiheen elektroniteoksista ja konsertteja j\u00e4rjesttiin todella paljon, mutta innostus lopahti 1960-luvun puoliv\u00e4liin menness\u00e4. Syit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 useitakin. Elektronimusiikin s\u00e4velt\u00e4minen vaati paljon aikaa ja erityisosaamista. Laitteita oli osattava k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ennen kuin j\u00e4lke\u00e4 alkoi synty\u00e4. Jos motivaatiota ei ollut, innostus lopahti lyhyeen. Suomessa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut infrastruktuuria, joka olisi tarjonnut elektronimusiikilla esitysmahdollisuuksia, joten s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t j\u00e4iv\u00e4t omilleen. Viel\u00e4 1970-luvullakaan Suomessa ei oikein ymm\u00e4rretty elektronimusiikin merkityst\u00e4. Siin\u00e4 kun muualla maailmalla julkaistiin \u00e4\u00e4nitteit\u00e4 ja satsattiin alan kehitykseen ja tutkimiseen, Suomessa ei t\u00e4llaista tahtoa l\u00f6ytynyt p\u00e4\u00e4tt\u00e4jilt\u00e4. Ik\u00e4v\u00e4\u00e4 on my\u00f6s sekin seikka, ettei suomalaisen musiikin historiankirjoissa ole erityisemmin vaivauduttu tutkimaan elektronimusiikkia. Viel\u00e4kin ilmestyy kirjoja, joissa elektronimusiikki kuitataan 1-2 sivun maininnalla. Koska musiikinhistorian kirjoittajat ovat itsekin usein s\u00e4velt\u00e4ji\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on todenn\u00e4k\u00f6isesti ohjannut kirjoittajien intressej\u00e4 tiettyyn suuntaan. Ei siis ihme, jos nuorempi sukupolvi ei tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n suomalaisen elektronimusiikin pioneereista ja varhaisvuosista. Nokialandiassa arvostetaan kyll\u00e4 teknologista osaamista, mutta teknologian ja taiteen kombinaatio on jostain syyst\u00e4 ollut vaikea hyv\u00e4ksy\u00e4 meill\u00e4.<\/h5>\n
5. Mik\u00e4 on elektronimusiikin tila nykyisin? Miss\u00e4 sit\u00e4 voi kuulla?<\/strong><\/p>\n– Elektronimusiikki, tai nyky\u00e4\u00e4n paremminkin digitaalimusiikki, on aikamme musiikkia, ja sit\u00e4 voi kuulla milloin vain kun olemme kontaktissa s\u00e4hk\u00f6iseen mediaan. Elektronimusiikin elementit ovat arkip\u00e4iv\u00e4istyneet, niit\u00e4 voidaan kuulla niin TV-mainoksissa, elokuvien \u00e4\u00e4niraidoilla kuin internet-sivujen mediamaisemissa. Kotisoittimena ei ole en\u00e4\u00e4 piano tai kitara, vaan tietokone, jolla perheen pienimm\u00e4tkin voivat harjoitella musiikin tekoa.<\/p>\n
Suomalaiset elektronimuusikot eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 toimi paikallisesti, sill\u00e4 internet on tarjonnut jo vuosia v\u00e4lineen musiikin levitykseen ilman rajoja. Riitt\u00e4\u00e4 siis kun tekee hyv\u00e4\u00e4 musiikkia, laittaa musiikkiaan nettiin kuultavaksi ja luo kontaktiverkostoa ja verkostoituu. Mahdollisuuksia on, tekij\u00e4st\u00e4 riippuu kuinka niit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksi. MySpacessa ovat rinnakkain niin ammattilaiset kuin aloittelijatkin, sill\u00e4 kaikki ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t netin merkityksen.<\/h5>\n
Maailmalla on lukuisia elektronimusiikkiin keskittyvi\u00e4 festivaaleja ja levy-yhti\u00f6it\u00e4. On jopa nykymusiikin festivaaleja, jotka ovat muuttaneet linjaansa ja k\u00e4\u00e4ntyneet elektronisen musiikin festivaaliksi. Elektroninen musiikki ei ole en\u00e4\u00e4 riippuvainen instituutioista kuten aiemmin, jolloin s\u00e4vellettiin l\u00e4hinn\u00e4 radioiden tai yliopistojen studioissa. Nyky\u00e4\u00e4n kuka vain voi hankkia tietokoneen, joka toimii samalla my\u00f6s s\u00e4vellyskoneena. Softat saa ilmaiseksi netist\u00e4. Elektronimusiikin skaala on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 todella laaja, akateemisesta elektronimusiikista electronicaan, klubimusiikista elektroniseen punkiin ja industrialiin, ambientista folktronicaan. Aivan viime vuosina elektronimusiikki on sulautunut muihin musiikkeihin tavalla, jota vuosituhannen vaihteessa ei olisi voinut kuvitella. Miksi klassisille soittimille s\u00e4velt\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 elektroniikkaa laajentaakseen perinteisten soittimien soundeja? S\u00e4velt\u00e4j\u00e4yst\u00e4v\u00e4ni kertoi syyn: t\u00e4h\u00e4n ei ole k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mahdollisuuksia, sill\u00e4 edes orkesteriteoksien perustreenaamiseen ei j\u00e4\u00e4 tarpeeksi aikaa, saati jos mukana olisi elektroniikka. Ei siis ihme ett\u00e4 monet nuoret s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t tarttuvat mieluummin elektroniseen musiikkiin, siin\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 voi olla omavarainen ja treenata itsekseen niin pitk\u00e4\u00e4n kuin huvittaa.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n
<\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tiedonjyv\u00e4: Petri Kuljuntaustan haastattelu 2008-07-31 1. Miten kiinnostuit elektronimusiikista? Miten p\u00e4\u00e4dyit tekem\u00e4\u00e4n v\u00e4it\u00f6ksen aiheesta? – Tutkimukseni ja elektronimusiikin historiaprojekti sai alkusys\u00e4yksen vuonna 1999, jolloin tein YLE Radio 1:lle (ent. Ylen ykk\u00f6nen) Lumottuja \u00e4\u00e4ni\u00e4 -ohjelmasarjaa elektronimusiikista. Tein jakson varhaisesta suomalaisesta elektronimusiikista ja kaivoin ohjelmassa soitettavaksi muutaman 1950-60-luvun teoksen Ylen arkistoista. Innostuin teosten alkuvoimaisuudesta ja haastattelin ohjelmaani…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"spay_email":""},"yoast_head":"\n
Tiedonjyva-haastattelu - Petri Kuljuntausta<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/tiedonjyva-haastattelu\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"en_GB\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Tiedonjyva-haastattelu - Petri Kuljuntausta\" \/>\n<meta property=\"og:description\" content=\"Tiedonjyv\u00e4: Petri Kuljuntaustan haastattelu 2008-07-31 1. Miten kiinnostuit elektronimusiikista? Miten p\u00e4\u00e4dyit tekem\u00e4\u00e4n v\u00e4it\u00f6ksen aiheesta? – Tutkimukseni ja elektronimusiikin historiaprojekti sai alkusys\u00e4yksen vuonna 1999, jolloin tein YLE Radio 1:lle (ent. Ylen ykk\u00f6nen) Lumottuja \u00e4\u00e4ni\u00e4 -ohjelmasarjaa elektronimusiikista. Tein jakson varhaisesta suomalaisesta elektronimusiikista ja kaivoin ohjelmassa soitettavaksi muutaman 1950-60-luvun teoksen Ylen arkistoista. Innostuin teosten alkuvoimaisuudesta ja haastattelin ohjelmaani…\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/tiedonjyva-haastattelu\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Petri Kuljuntausta\" \/>\n<meta property=\"article:modified_time\" content=\"2016-10-01T17:02:54+00:00\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Written by\">\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"PK13425-OVH\">\n\t<meta name=\"twitter:label2\" content=\"Estimated reading time\">\n\t<meta name=\"twitter:data2\" content=\"7 minutes\">\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\/\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"http:\/\/kuljuntausta.com\/#website\",\"url\":\"http:\/\/kuljuntausta.com\/\",\"name\":\"Petri Kuljuntausta\",\"description\":\"\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":\"http:\/\/kuljuntausta.com\/?s={search_term_string}\",\"query-input\":\"required name=search_term_string\"}],\"inLanguage\":\"en-GB\"},{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/tiedonjyva-haastattelu\/#webpage\",\"url\":\"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/tiedonjyva-haastattelu\/\",\"name\":\"Tiedonjyva-haastattelu - Petri Kuljuntausta\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"http:\/\/kuljuntausta.com\/#website\"},\"datePublished\":\"2016-10-01T17:00:11+00:00\",\"dateModified\":\"2016-10-01T17:02:54+00:00\",\"inLanguage\":\"en-GB\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/tiedonjyva-haastattelu\/\"]}]}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","jetpack_sharing_enabled":true,"jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/P7UaIW-3e","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/200"}],"collection":[{"href":"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=200"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/200\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":202,"href":"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/200\/revisions\/202"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/kuljuntausta.com\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=200"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}
– Tutkimukseni ja elektronimusiikin historiaprojekti sai alkusys\u00e4yksen vuonna 1999, jolloin tein YLE Radio 1:lle (ent. Ylen ykk\u00f6nen) Lumottuja \u00e4\u00e4ni\u00e4 -ohjelmasarjaa elektronimusiikista. Tein jakson varhaisesta suomalaisesta elektronimusiikista ja kaivoin ohjelmassa soitettavaksi muutaman 1950-60-luvun teoksen Ylen arkistoista. Innostuin teosten alkuvoimaisuudesta ja haastattelin ohjelmaani yht\u00e4 pioneeria, Martti Vuorenjuurea (s. 1932). Tein viel\u00e4 toisenkin ohjelman aiheesta ja aihe j\u00e4i kaivelemaan mielt\u00e4ni. Mietin miksei elektronimusiikin alkuvuosista ole kirjoitettu historiakirjoissa, ja miksei n\u00e4it\u00e4 varhaisteoksia ole julkaistu lainkaan \u00e4\u00e4nitteill\u00e4? Nostin t\u00e4m\u00e4n ep\u00e4kohdan ohimennen esiin er\u00e4\u00e4n palaverin j\u00e4lkeen Kiasmassa. Kiasma tulikin avukseni ja lupautui kustantamaan \u00e4\u00e4nitejulkaisun jos kokoan levylle aineiston, Yleisradio puolestaan antoi luvan tutkia heid\u00e4n arkistojaan. Siit\u00e4 l\u00e4hti konkreettisesti liikkeelle elektronimusiikin historiaprojektini. Kartoitin ja kokosin teokset \u00e4\u00e4nitteen\u00e4 julkaistavaksi ja kirjoitin samalla cd:n bookletia. Aineistoa kertyi lopulta niin paljon, ett\u00e4 siit\u00e4 syntyi 800-sivuinen kirja “On\/Off. Eetteri\u00e4\u00e4nist\u00e4 s\u00e4hk\u00f6musiikkiin” (Like, 2002). Kirjan liitteen\u00e4 julkaistiin kokoamani cd-levy, joka kattoi suomalaiset elektroniteokset vuosilta 1958-1963.<\/p>\n
Tein pohjaty\u00f6n perusteellisesti ja pengoin monta vuotta arkistoja ja kokoelmia ja lis\u00e4ksi haastattelin s\u00e4velt\u00e4ji\u00e4, mutta “On\/Off” ei ollut kuitenkaan tieteellinen ty\u00f6. My\u00f6hemmin minua pyydettiin mukaan Suomen Akatemian tutkimusprojektiin ja t\u00e4ll\u00f6in tavoitteena oli tehd\u00e4 tieteellinen tutkimus, v\u00e4it\u00f6skirja, ker\u00e4\u00e4m\u00e4ni aineiston pohjalta. Tutkimukseni “First Wave. A Microhistory of Early Finnish Electronic Music” (Like, 2008) on siis p\u00e4\u00e4t\u00f6s projektille, joka kesti l\u00e4hes 10 vuotta.<\/h5>\n
Oma innostuneisuus on ollut kantava voima t\u00e4m\u00e4n hankkeen k\u00e4ynnistymisess\u00e4, sill\u00e4 vaikka projektiani olivat alussa tukemassa Kiasma ja YLE, en saanut alkuvuosina kuin nimellist\u00e4 tukea, joka riitti l\u00e4hinn\u00e4 juokseviin kuluihin; haastattelumatkoihin ja video- ja \u00e4\u00e4ninauhoihin. Palkoille siit\u00e4 ty\u00f6st\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ssyt, mutta minusta vain tuntui ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 ty\u00f6 oli pakko vied\u00e4 loppuun. Pohdin ennen kaikkea sit\u00e4, ett\u00e4 jos en nyt taltioi 1950-60-luvun elektronis\u00e4velt\u00e4jien muistoja ja ty\u00f6t\u00e4 talteen, siihen ei kenties ole en\u00e4\u00e4 mahdollisuutta muutaman vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4. Ja n\u00e4in sitten k\u00e4vikin. Aika monta tekem\u00e4\u00e4ni haastattelua on j\u00e4\u00e4nyt s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n viimeiseksi — ellei jopa ainoaksi! — puheenvuoroksi t\u00e4st\u00e4 aiheesta.<\/p>\n
2. Mit\u00e4 elektronimusiikki on?<\/strong><\/p>\n – Elektronimusiikki on musiikkia, joka on s\u00e4velletty tallennetuista \u00e4\u00e4nist\u00e4 \u00e4\u00e4nenmuokkaus- ja studioteknologian keinoin. Elektronimusiikki on ainutlaatuinen ilmi\u00f6, sill\u00e4 se on todella aito ja alkuper\u00e4inen 1900-luvulla syntynyt musiikinmuoto. Elektronimusiikissa hylj\u00e4ttiin perinteiset soittimet ja s\u00e4velet, ja ryhdyttiin tekem\u00e4\u00e4n musiikkia mikrofonilla tallennetuista \u00e4\u00e4nist\u00e4 tai elektronisista \u00e4\u00e4nist\u00e4, joita muokattiin esimerkiksi \u00e4\u00e4ninauhaa laikkaamalla tai nauhurin kierrosnopeutta muuttamalla. S\u00e4velt\u00e4j\u00e4 s\u00e4velsi \u00e4\u00e4nistudiossa suoraan soivaa musiikkiteosta, joten my\u00f6sk\u00e4\u00e4n muusikkoa ei tarvittu esityksiss\u00e4. Konserteissa elektroniteokset soitettiin nauhalta joten kaiuttimet korvasivat esitt\u00e4j\u00e4n. Elektronimusiikki laajensi musiikin ilmaisuskaalaa hurjasti, ja t\u00e4m\u00e4n muutoksen hyv\u00e4ksyminen oli iso kynnyskysymys monelle perinteiselle s\u00e4velt\u00e4j\u00e4lle.<\/p>\n 3. Esiinnytk\u00f6 tai soitatko itse elektronimusiikkia?<\/strong><\/p>\n – Olen s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 ja \u00e4\u00e4nitaiteilija. Tutkiminen ja tutkiva asenne vaikuttaa usein my\u00f6s s\u00e4vellysty\u00f6skentelyyni. \u00c4\u00e4ni-ilmi\u00f6iden maailma on moninainen joten tutkimista riitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s esteettisell\u00e4 sektorilla. Olen pyyt\u00e4nyt avukseni tutkijoita, jos s\u00e4vellysprojektieni toteutus on tarvinnut tietyn alan erityisosaamista ja tiet\u00e4myst\u00e4.<\/p>\n Varsin usein musiikissani soivat ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4net ja \u00e4\u00e4nimaisemat. Olen tehnyt musiikkia revontuli\u00e4\u00e4nimaisemista yhteisty\u00f6ss\u00e4 professori Unto K. Laineen kanssa, joka tallensi minulle kyseisi\u00e4 \u00e4\u00e4ni\u00e4. Olen tehnyt my\u00f6s vedenalusmusiikkia. T\u00e4ll\u00f6in yleis\u00f6 “kuuntelee” musiikkia lilluen vedess\u00e4 tai ollen sukelluksissa. Vedess\u00e4 kuuntelija aistii musiikin todellakin fyysisesti, kehonsa luiden kautta, sill\u00e4 korva ei toimi vedess\u00e4. N\u00e4it\u00e4 konsertteja olen tehnyt sek\u00e4 meress\u00e4 ett\u00e4 uima-altaissa. Uusin cd-julkaisuni on nimelt\u00e4\u00e4n “Zoosphere. A Musical Encryptation of Animal Sounds”. Levyn teokset pohjautuvat t\u00e4ysin el\u00e4inten \u00e4\u00e4niin. Ajoittain soivat puhtaat lintu\u00e4\u00e4net sellaisenaan, toisinaan taas hidastettuna. Jossain kohdin \u00e4\u00e4nimaailma kuulostaa industriaaliltakin, mutta s\u00e4velt\u00e4j\u00e4n vapauksista huolimatta kaikkien \u00e4\u00e4nien tausta on el\u00e4inten \u00e4\u00e4niss\u00e4. T\u00e4m\u00e4 hanke pohjaa yhteisty\u00f6h\u00f6n zoomusikologi Dario Martinellin kanssa. “Zoosphere” on jo tullut painosta, mutta levy ei ole virallisesti viel\u00e4 ilmestynyt kauppoihin.<\/p>\n Ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4\u00e4nien lis\u00e4ksi t\u00e4rke\u00e4n ulottuvuuden musiikilleni antavat my\u00f6s sellaiset \u00e4\u00e4net, joita l\u00f6yd\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 digitaalisia laitteita v\u00e4\u00e4rin. Teknologiaa voidaan k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 monella tavalla, ja itse toimin mieluiten niin, etten hae digitaalisoitinta ns. kaupan hyllylt\u00e4 vaan haluan tutkia vaihtoehtoisia tekniikoita, joiden avulla l\u00f6yd\u00e4n teknologiasta uusia ja kenties yll\u00e4tt\u00e4vi\u00e4kin ulottuvuuksia.<\/p>\n Konsertoin s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti niin konserttisaleissa kuin klubeillakin. Nyt v\u00e4it\u00f6kseni j\u00e4lkeen minulla on hieman aikaa heng\u00e4ht\u00e4\u00e4 ja ryhdyn kes\u00e4n j\u00e4lkeen kokoamaan uutta ohjelmistoa Meksikon konserttimatkaani varten. Kutsu Meksikoon on ollut ilmassa jo muutaman vuoden, ja n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4 ett\u00e4 nyt t\u00e4n\u00e4 vuonna on viimeinkin mahdollisuus toteuttaa t\u00e4m\u00e4 matka.<\/p>\n \u00c4\u00e4nitaiteilijana toimin puolestaan visuaalisen taiteen ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Teen gallerioihin ja museoihin \u00e4\u00e4ni- ja mediateoksia, ja n\u00e4iss\u00e4 teoksissa on usein l\u00e4ht\u00f6kohtana kierr\u00e4tetty elektroniikka. Teoksissani on esimerkiksi muunnettu voimakasta valoenergiaa (valopulsseja) soivaksi \u00e4\u00e4neksi (“Wave Motion”), tai \u00e4\u00e4nitaajuudet ovat liikuttaneet materiaa, vett\u00e4, ja veden liike on tuottanut gallerian sein\u00e4lle alati muuntuvia visuaalisia muotoja (“Patterns and Waves”). Kun kutsu k\u00e4y johonkin galleriaan tai museoon, sorvaan teoksen yleens\u00e4 kyseiseen kontekstiin sopivaksi, tilan ehdoilla. Olen tehnyt usein yhteisty\u00f6t\u00e4 video- ja kuvataiteilija Sami van Ingenin kanssa. Er\u00e4\u00e4n mediainstallaatiomme pohjana oli noin tusina 1,5 x 2 metri\u00e4 suurta ter\u00e4slevy\u00e4, jotka toimivat kaiuttimina. Laitoimme levyt riippumaan korkean tilan katosta ja tilaa leikaten ne v\u00e4risiv\u00e4t hiljaisesti ja alkoivat liikkuakin \u00e4\u00e4nen voimasta. Koska kyseinen galleriatila oli mielest\u00e4mme kliininen, steriili, ruostutimme ter\u00e4slevyt kauniin ruosteenruskeiksi.<\/p>\n Taiteellisesta tuotannostani on ilmestynyt kirja “\u00c4\u00e4nen eXtreme” (Like, 2006), josta selvi\u00e4\u00e4 monen teokseni tausta ja syntyhistoria.<\/p>\n 4. Mit\u00e4 ihmiset ajattelivat elektronimusiikista 1950\u201360-luvuilla? Miksi musiikki j\u00e4i marginaaliin?<\/strong><\/p>\n – Rantautuessaan Suomen maaper\u00e4lle elektronimusiikki her\u00e4tti valtavasti kiinnostusta! Konsertit otettiin suosiolla vastaan ja yleis\u00f6 t\u00e4ytti salit aina kun elektronimusiikkia esitettiin. Kulttuuri koki muutoinkin suuren muutoksen siirrytt\u00e4ess\u00e4 1950-luvulta 1960-luvulle, ja kun ajatellaan musiikin kehityst\u00e4 oli elektronimusiikilla merkitt\u00e4v\u00e4 rooli t\u00e4ss\u00e4 murroksessa. Se tarjosi nuorille s\u00e4velt\u00e4jille mahdollisuuden aloittaa ty\u00f6 t\u00e4ysin puhtaalta p\u00f6yd\u00e4lt\u00e4 ja elektronimusiikin ja kansainv\u00e4listen auktoriteettien (Karlheinz Stockhausen, John Cage) avulla tehtiin pes\u00e4eroa vanhaan sukupolveen. Nuoret hehkuttivat uuden puolesta ja muutoksen v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myydest\u00e4, “old-schoolin” s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t olivat puolestaan ymm\u00e4ll\u00e4\u00e4n ja ep\u00e4r\u00f6iv\u00e4t voiko elektronimusiikille edes antaa “oikean” musiikin statusta.<\/p>\n Helsingin ohella Jyv\u00e4skyl\u00e4 oli toinen keskeinen paikka, jossa avantgardemusiikki ja elektronimusiikki nousivat esiin maassamme, ja 1960-luvun alussa s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t vuosittain Jyv\u00e4skyl\u00e4n Kes\u00e4\u00e4n kuuntelemaan uusinta avantgardemusiikkia.<\/p>\n Suomalainen nuori s\u00e4velt\u00e4j\u00e4polvi oli kiinnostunut uusista ilmaisumuodoista ja t\u00e4\u00e4ll\u00e4 seurattiin kiinnostuneena maailman tuulia. Omaa elektronimusiikkia l\u00e4hdettiin kuitenkin tekem\u00e4\u00e4n omaehtoisesti, eik\u00e4 ulkomaisia vaikuttajia seurattu liian orjallisesti. Hyv\u00e4 esimerkki on Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksen elektronistudion rakentanut Erkki Kurenniemi, jolla oli t\u00e4ysin omanlaisensa visio siit\u00e4, miten elektronistudion tulee toimia. H\u00e4n rakensi studiostaan pikemminkin yhten\u00e4ist\u00e4 kokonaisuutta, ik\u00e4\u00e4nkuin live-instrumenttia, eik\u00e4 seurannut kansainv\u00e4list\u00e4 mallia jossa studio koostui erillisist\u00e4 yksikk\u00f6ist\u00e4 joissa s\u00e4vellyst\u00e4 ty\u00f6stettiin vaihe kerrallaan.<\/p>\n 5. Mik\u00e4 on elektronimusiikin tila nykyisin? Miss\u00e4 sit\u00e4 voi kuulla?<\/strong><\/p>\n – Elektronimusiikki, tai nyky\u00e4\u00e4n paremminkin digitaalimusiikki, on aikamme musiikkia, ja sit\u00e4 voi kuulla milloin vain kun olemme kontaktissa s\u00e4hk\u00f6iseen mediaan. Elektronimusiikin elementit ovat arkip\u00e4iv\u00e4istyneet, niit\u00e4 voidaan kuulla niin TV-mainoksissa, elokuvien \u00e4\u00e4niraidoilla kuin internet-sivujen mediamaisemissa. Kotisoittimena ei ole en\u00e4\u00e4 piano tai kitara, vaan tietokone, jolla perheen pienimm\u00e4tkin voivat harjoitella musiikin tekoa.<\/p>\n Maailmalla on lukuisia elektronimusiikkiin keskittyvi\u00e4 festivaaleja ja levy-yhti\u00f6it\u00e4. On jopa nykymusiikin festivaaleja, jotka ovat muuttaneet linjaansa ja k\u00e4\u00e4ntyneet elektronisen musiikin festivaaliksi. Elektroninen musiikki ei ole en\u00e4\u00e4 riippuvainen instituutioista kuten aiemmin, jolloin s\u00e4vellettiin l\u00e4hinn\u00e4 radioiden tai yliopistojen studioissa. Nyky\u00e4\u00e4n kuka vain voi hankkia tietokoneen, joka toimii samalla my\u00f6s s\u00e4vellyskoneena. Softat saa ilmaiseksi netist\u00e4. Elektronimusiikin skaala on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 todella laaja, akateemisesta elektronimusiikista electronicaan, klubimusiikista elektroniseen punkiin ja industrialiin, ambientista folktronicaan. Aivan viime vuosina elektronimusiikki on sulautunut muihin musiikkeihin tavalla, jota vuosituhannen vaihteessa ei olisi voinut kuvitella. Miksi klassisille soittimille s\u00e4velt\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4 elektroniikkaa laajentaakseen perinteisten soittimien soundeja? S\u00e4velt\u00e4j\u00e4yst\u00e4v\u00e4ni kertoi syyn: t\u00e4h\u00e4n ei ole k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n mahdollisuuksia, sill\u00e4 edes orkesteriteoksien perustreenaamiseen ei j\u00e4\u00e4 tarpeeksi aikaa, saati jos mukana olisi elektroniikka. Ei siis ihme ett\u00e4 monet nuoret s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t tarttuvat mieluummin elektroniseen musiikkiin, siin\u00e4 s\u00e4velt\u00e4j\u00e4 voi olla omavarainen ja treenata itsekseen niin pitk\u00e4\u00e4n kuin huvittaa.<\/p>\n<\/div>\n<\/div>\n <\/p>","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Tiedonjyv\u00e4: Petri Kuljuntaustan haastattelu 2008-07-31 1. Miten kiinnostuit elektronimusiikista? Miten p\u00e4\u00e4dyit tekem\u00e4\u00e4n v\u00e4it\u00f6ksen aiheesta? – Tutkimukseni ja elektronimusiikin historiaprojekti sai alkusys\u00e4yksen vuonna 1999, jolloin tein YLE Radio 1:lle (ent. Ylen ykk\u00f6nen) Lumottuja \u00e4\u00e4ni\u00e4 -ohjelmasarjaa elektronimusiikista. Tein jakson varhaisesta suomalaisesta elektronimusiikista ja kaivoin ohjelmassa soitettavaksi muutaman 1950-60-luvun teoksen Ylen arkistoista. Innostuin teosten alkuvoimaisuudesta ja haastattelin ohjelmaani…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"parent":0,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"spay_email":""},"yoast_head":"\nEnsimm\u00e4isen aallon innostus oli huipussaan vuonna 1963, jolloin s\u00e4vellettiin suurin osa alkuvaiheen elektroniteoksista ja konsertteja j\u00e4rjesttiin todella paljon, mutta innostus lopahti 1960-luvun puoliv\u00e4liin menness\u00e4. Syit\u00e4 t\u00e4h\u00e4n voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 useitakin. Elektronimusiikin s\u00e4velt\u00e4minen vaati paljon aikaa ja erityisosaamista. Laitteita oli osattava k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ennen kuin j\u00e4lke\u00e4 alkoi synty\u00e4. Jos motivaatiota ei ollut, innostus lopahti lyhyeen. Suomessa ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut infrastruktuuria, joka olisi tarjonnut elektronimusiikilla esitysmahdollisuuksia, joten s\u00e4velt\u00e4j\u00e4t j\u00e4iv\u00e4t omilleen. Viel\u00e4 1970-luvullakaan Suomessa ei oikein ymm\u00e4rretty elektronimusiikin merkityst\u00e4. Siin\u00e4 kun muualla maailmalla julkaistiin \u00e4\u00e4nitteit\u00e4 ja satsattiin alan kehitykseen ja tutkimiseen, Suomessa ei t\u00e4llaista tahtoa l\u00f6ytynyt p\u00e4\u00e4tt\u00e4jilt\u00e4. Ik\u00e4v\u00e4\u00e4 on my\u00f6s sekin seikka, ettei suomalaisen musiikin historiankirjoissa ole erityisemmin vaivauduttu tutkimaan elektronimusiikkia. Viel\u00e4kin ilmestyy kirjoja, joissa elektronimusiikki kuitataan 1-2 sivun maininnalla. Koska musiikinhistorian kirjoittajat ovat itsekin usein s\u00e4velt\u00e4ji\u00e4, t\u00e4m\u00e4 on todenn\u00e4k\u00f6isesti ohjannut kirjoittajien intressej\u00e4 tiettyyn suuntaan. Ei siis ihme, jos nuorempi sukupolvi ei tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n suomalaisen elektronimusiikin pioneereista ja varhaisvuosista. Nokialandiassa arvostetaan kyll\u00e4 teknologista osaamista, mutta teknologian ja taiteen kombinaatio on jostain syyst\u00e4 ollut vaikea hyv\u00e4ksy\u00e4 meill\u00e4.<\/h5>\n
Suomalaiset elektronimuusikot eiv\u00e4t en\u00e4\u00e4 toimi paikallisesti, sill\u00e4 internet on tarjonnut jo vuosia v\u00e4lineen musiikin levitykseen ilman rajoja. Riitt\u00e4\u00e4 siis kun tekee hyv\u00e4\u00e4 musiikkia, laittaa musiikkiaan nettiin kuultavaksi ja luo kontaktiverkostoa ja verkostoituu. Mahdollisuuksia on, tekij\u00e4st\u00e4 riippuu kuinka niit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksi. MySpacessa ovat rinnakkain niin ammattilaiset kuin aloittelijatkin, sill\u00e4 kaikki ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t netin merkityksen.<\/h5>\n