18.11.2005, Mustekala

Dinah Bird, Petri Kuljuntausta, Maria Frepoli

---

Petri Kuljuntausta:

Kuukausi sitten matkustin junalla ja pysähdyin Tampereen asemalla keskipäivän tienoilla. Samalla hetkellä kun olin astumassa ulos junasta alkoi kuulua vähitellen matalalta lähtevä glissando hälytysääni kovaa ja tehokkaasti.

Eilen olin taas matkalla, tällä kertaa varustautuneena nauhoituslaitteiden kanssa ja aikomuksenani tallentaa sireenin ääni. Kello oli paria minuuttia vaille keskipäivän seistessäni laitteet valmiina asemalla. Odotin, mutta ääntä ei tullutkaan.

Tänään otin yhteyttä tamperelaisiin tuttaviini ja sain selville, että sireeni soitetaankin jo varttia vaille keskipäivän joka maanantai. Juna, jolla matkustan, ehtii asemalle toisinaan äänen vielä kuuluessa, toisinaan myöhemmin.

Odottaessani ääntä kaikki aistit valppaina, ihmisiä ja junia kulki ohi, taustalla rautatieaseman äänimaisema. Mietin myös, miltä sireeni näyttää, miten iso se on ja että äänen täytyy kuulua kauas.

Tämä oli minulle erityisen tilallinen kokemus.

John Cage on säveltänyt teoksen nimeltä ”Imaginary Landscapes No.1” vuonna 1939. Se on varhaisimpia esimerkkejä teoksesta, missä käytetään elektronista ääntä. Hän käytti teoksessaan levytettyä suoraa siniääntä (jota yleensä käytettiin teknologisena apuvälineenä mittauksissa) muuttamalla sen kierrosnopeutta tavalla, joka kuulostaa täsmälleen samalta kuin Tampereen sireeniääni.

Puhelimessa kerrotun pohjalta kirjoittanut Sirpa Jokinen